Tänään kirkolliskokous käsittelee esitystä, jonka mukaan ainoastaan toisen vihkiparista olisi kuuluttava kirkkoon. Kyse on Helsingin hiippakuntavaltuuston esityksestä, johon muuten saman hiippakunnan tuomiokapituli otti kriittisen kannan.

Toisten mielestä mahdollisuus avioliittoon tuo kirkkoon jäseniä, kun parit tulevat pyytämään vihkimystä. Toisten mielestä se vie jäseniä, kun vihkimisen vuoksi ei tarvitse liittyä kirkkoon. Yleisen arvion mukaan vihkiparien määrät olisivat varsin vähäisiä ja arviot liikkeen suunnasta menevät nekin kahteen suuntaan. Tässä mielessä pykälän vaikutus on hyvin pieni.

Toinen ja minulle isompi ongelma on, ettei esitys tarkenna millaisesta kirkkoon kuulumattomasta on kyse. Heitähän on kahdenlaisia. Osa on vieraantunut kirkosta ja siihenkin liittyy omat ongelmansa. Kokonaan toinen asia on sitten, jos on kyse toisen uskontokunnan edustajasta. Muslimi tuskin tulee vihkimistilaisuuteen, joka alkaa Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Buddhalaiselle ja shintolaiselle tämä taas ei ole välttämättä mikään ongelma.

Erityisesti tälle kirkolliskokoukselle on tyypillistä, että keskustelu käy vilkkaana ja se tahtoo aina ajautua samaan suuntaan. Toiset haluavat pitää huolta jonkinlaisesta kristillisestä kasvatuksesta ja järjestyksestä, toisten mielestä kirkon on poistettava kaikki rajat, avattava ovet ja julistettava armoa mahdollisimman avarasti.

Tässä vaiheessa äänestettiin siitä, lähetetäänkö esitys kirkkohallitukseen valmistelua varten. Siihen riittää yksinkertainen enemmistö. Kun se tulee takaisin kirkolliskokoukseen, se lähetetään valiokuntiin, jonka jälkeen siitä äänestetään ja vaaditaan kolmen neljänosan määräenemmistö. Kun esitys hyväksyttiin äänin 64-41 se tulee tuskin hyväksytyksi, kun se palaa aikanaan täysistuntoon.