Matteuksen evankeliumi

Matteuksen evankeliumi

Matteuksen evankeliumi ei ole Uuden testamentin kirjakokoelman ensimmäinen kirja sattumalta. Se on vanhastaan katsottu kristikunnan pääevankeliumiksi.  Sen pohjana on Markuksen teksti, jonka järjestystä kirjoittaja on seurannut varsin tarkkaan. Muuta tarkkaa vihjettä kirjoittamisajankohdasta ei ole. Yleensä evankeliumi ajoitetaan noin vuosiin 80-90.


Matteus on siis kristikunnan vanha pääevankeliumi, mutta vanhin se ei ole, vaan Markuksen evankeliumi. Sekä Matteus että Luukas seuraavat hyvin tarkoin Markuksen evankeliumia. Molemmilla on myös muita lähteitä, jotka eivät ole säilyneet meille. Matteuksen evankeliumissa on useita kohtia, joita ei ole kirjattuna minnekään muualle, kuten kertomus armottomasta palvelijasta luvussa 18 ja kuvaus viimeisestä tuomiosta luvussa 25. Markuksen evankeliumiin verrattuna lisäystä ovat ennen muuta viisi laajaa puhetta, joista tunnetuin on lukujen 5-7 Vuorisaarna.


Kaikissa evankeliumeissa Jeesuksen julkinen toiminta alkaa Johannes Kastajasta, niin myös Matteuksen evankeliumissa, kolmannessa luvussa. Luvussa 16 lähdetään kohti Jerusalemia, jonne saavutaan luvussa 21. Tämän jälkeen seuraa esitys Jeesuksen viimeisistä päivistä.


Matteuksen evankeliumiin syventyminen merkitsee lukijalle todellista löytöretkeä. Tähän evankeliumiin on kätkettynä hyvin paljon: Se vie Jeesuksen jalkojen juureen.