Paavalin kirjeet poikkeavat sävyltään toisistaan aika lailla. Galatalaiskirjeessä apostoli leimahtaa vuoroon kiukkuun, vuoroin puhuu hellyttävästi. Roomalaiskirjeessä hän pohdiskelee maltillisesti. Ensimmäisessä korinttilaiskirjeessä hän on taitava diplomaatti. Nyt tutkimme Efesolaiskirjettä, joka huokuu rauhaa.

Efesos oli tärkeä keskus Vähä-Aasiassa ja Paavali teki siellä työtä pitkään (ks. Ap.t. 19). Saattaa olla, että kirjeen on kirjoittanut joku Paavalin oppilas. Raamatussa se on joka tapauksessa Jumalan tahdosta.

Kuten monet Paavalin kirje myös Efesolaiskirje jakaantuu selvästi kahteen osaan. Ensin puhutaan siitä, mitä Jeesus on tehnyt meidän hyväksemme ja miten suuret lahjat me olemme saaneet (Ef 1:1-3:21). Vasta sen jälkeen aletaan antaa ohjeita siitä, miten tulee elää (4:1-6:24). Näin se opettaa meille oikeaa järjestystä: Ensin on Jumalan armo, vasta sitten se, mitä se vaikuttaa meidän elämässämme.

Efesolaiskirje on syvällinen ja ihana kirje. Lue tarkkaan sen ensimmäisiä lukuja. Niitä ei voi ymmärtää väärin. Jumala on armollinen syntiselle.