Kaikista Paavalin kirjeistä kirje Filemonille on monessa mielessä ainutlaatuinen. Se on kirje yhdelle ihmiselle ja tilanteessa, joka oli antiikin aikana melko tavallinen. Orjapoika nimeltä Onesimos oli tehnyt pahan virheen. Emme tiedä, oliko hän kadottanut tai rikkonut jotakin vai tehnyt jotakin todella typerää.  Hän oli kuitenkin ottanut jalat alleen ja lähtenyt pakoon.  Sen jälkeen hänellä oli ongelma: Kotiin hän ei uskaltanut mennä eikä uskaltanut pysyä poissa ja ryhtyä karanneeksi orjaksi. Mitä ihmettä tehdä?

Antiikin aikana oli tuollaisessa tilanteessa olemassa ratkaisu. Virheen tehnyt orja meni isännän hyvän ystävän luo ja pyysi apua hätäänsä. Siksi Onesimos meni tapaamaan isäntänsä rakasta ystävää. Apostoli Paavali oli helposti tavattavissa, koska hän oli vankilassa. Puhe kääntyi myös uskonasioihin, ja Onesimos löysi Kristuksen.

Kun nyt luet lyhyen kirjeen, huomaat miten Paavali kirjoittaa isännälle, Filemonille ja hänen kodissaan kokoontuvalle seurakunnalle. Ja sitten mietit, mitä Onesimos ja Filemon mahtoivat ajatella, kun orjapoika tuli kotiin mukanaan Paavalin kirje.

Miten siinä kävi? Kirje säilyi eikä sitä varmaan kukaan muu säilyttänyt kuin Filemon. Lisäksi Onesimos hoitaa Kolossalaiskirjeessä juuri sitä palvelustehtävää, johon Paavali häntä pyysi. Eiköhän siis Paavalin viesti mennyt perille: Onesimos on enemmän kuin orja: Hän on Kristuksen takia Filemonille rakas uskonveli.