Meidän Raamatuissamme Markuksen evankeliumi ei ole Uuden testamentin kirjoista ensimmäisenä. Se on kuitenkin niistä vanhin ja sitä ovat käyttäneet ainakin Matteus ja Luukas, ehkä myös Johannes. Siksi tämä evankeliumi on erittäin tärkeä. Se on kirjoitettu ilmeisesti vuoden 70 vaiheilla, siis noin 40 vuotta Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen.

Evankelista Markus on meille henkilönä tuntematon. Vanha kristillinen perimätieto, ns. Papiaan katkelma, kertoo Markuksen olleen Pietarin tulkki, joka seurasi opetuslasten johtajaa kaikkialle. Lopulta hän kirjoitti Roomassa muistiin Pietarin kertomat Jeesuksen opetukset. Tätä kertomusta on sittemmin usein epäilty. Tosiasiaksi kuitenkin jää, että evankeliumi kerrotaan huomiota herättävässä määrin Pietarin näkökulmasta käsin - esimerkiksi Jeesuksen veljeä ja Jerusalemin alkuseurakunnan myöhempää johtajaa Jaakobia ei edes mainita nimeltä. Markuksen evankeliumi oli niin tärkeä, että se säilytettiin senkin jälkeen, kun Matteus ja Luukas olivat sisällyttäneet sen evankeliumeihinsa melkein kokonaan. Ilmeisesti sen takaa tunnistettiin ikivanha perimätieto.

Evankeliumeista vanhin ei ole Jeesuksen elämäkerta, vaan kertomus kärsivästä Kristuksesta. Jeesuksen lapsuudesta tai nuoruudesta ei kerrota mitään. Hän kokoaa suuret kuulijajoukot Galileassa ja lähtee sen kohti Jerusalemia, jossa hänet ristiinnaulitaan ja hän nousee kuolleista. Tämän mukaan evankeliumi on myös helppo jäsentää: Kahdeksan ensimmäistä lukua kertovat, miten Jeesus toimi Galileassa. Kahdeksannessa luvussa Pietari tunnustaa hänet Messiaaksi, ja tämän jälkeen lähdetään kohti Jerusalemia jonne saavutaan luvussa 11. Siellä toteutuu Jumalan suuri suunnitelma.

Markuksen evankeliumissa minua viehättää sen koruttomuus, jopa karkeatekoisuus. Tässä evankeliumissa asiat vain kerrotaan ja todetaan, usein hyvin yksinkertaisesti. Se on kuin moottorisahalla veistetty ja sellaisena kaunis. Sellaisena se oli erinomainen pohja Markuksen seuraajilla ja edelleen myös jokaiselle, joka haluaa tutustua Jeesukseen.