Ensimmäinen Timoteuskirje, Toinen Timoteuskirje ja Tituksen kirje

Paavalin kirjeiden joukossa on nippu yksityishenkilöille lähetettyjä kirjeitä. Näistä Filemonin kirje on luonteeltaan erilainen kuin muut, koska se käsittelee yhden orjapojan tapausta. Muut kirjeet, eli kaksi kirjettä Timoteukselle ja kirje Titukselle, antavat ohjeita Paavalin työtovereille ja niitä sanotaan Pastoraalikirjeiksi eli paimenkirjeiksi. Ne ovat sävyltään hyvinkin henkilökohtaisia ja antavat konkreettisia ohjeita seurakuntien olojen järjestämiseen. Tällä hetkellä useimmat tutkijat ovat sitä mieltä, että nämä kirjeet on kirjoittanut joku tai jotkut Paavalin oppilaat jonkin verran Paavalin kuoleman jälkeen. Lopullista varmuutta näistä kysymyksistä on vaikea saada.

Timoteus, Paavalin läheinen työtoveri, esiintyy apostolin kirjeissä usein, ja kaksi kirjettä on lähetetty hänelle. Hänen taustansa on mielenkiintoinen (Ap. t. 16:1-3): Hänen äitinsä oli juutalainen, mutta isänsä kreikkalainen.  Lähdettyään Paavalin seuraan Timoteus oli apostolin uskollinen työtoveri ja kulki hänen mukanaan monissa vaikeissa tilanteissa (Ap.t. 16-20). Hänen suuri merkityksensä tulee ilmi siitä, että Paavali mainitsee hänet useissa kirjeissä niiden toisena lähettäjänä (2. Kor. 1:1; Fil. 1:1; Kol. 1:1; 1. Tess. 1:1; 2. Tess. 1:1; Filem. 1:1) sekä muuten merkittävässä roolissa (esim. 1. Tess.).

Tiitukselle osoitettu kirje on lyhyt, vain kolme lukua pitkä Suppeudestaan huolimatta se avaa

hyvin mielenkiintoisen ikkunan alkukirkkoon. Pääsemme seuraamaan läheltä miten uusi

aikakausi valtaa alaa Euroopassa. Kirjeen kirjoittajaksi ilmoitetaan Paavali ja saajaksi Kreetalla oleskeleva Tiitus. Tiitus on Paavalin hyvin tunnettu  läheinen työtoveri. Hän ei ollut juutalainen, vaan pakanasta kristityksi kääntynyt. Kun korinttilaiset aiheuttavat Paavalille harmaita hiuksia, juuri Tiitus sukkuloi Korinttiin ja takaisin ongelmista neuvottelemassa (2. Kor 7-8). Paavali luotti siis häneen täydellisesti.

Titus elää siis Kreetalla ja hän saa valtavan tehtävän: Jokaiseen kaupunkiin on asetettava mies seurakunnan paimeneksi pitämään huolta Kristuksen laumasta. Näin perustettiin jokaiseen kaupunkiin kristillinen solu. Tätä solukkoa on sitten hoidettu parin vuosituhannen ajan, ja apostolinen usko elää maan päällä edelleen.

Pastoraalikirjeiden sisältämien tiedonmurujen sovittaminen meille tunnettuihin Paavalin elämänvaiheisiin on vaikea tehtävä. Apostolien teot jättää Paavalin vankeuteen Roomaan. Vapautuiko hän vielä evankeliumin työhön? Hyvin varhainen kristillinen lähde (Ensimmäinen Klemensin kirje) antaa ymmärtää, että hän toteutti haaveensa viedä sanoma Kristuksesta kauas länteen. Pastoraalikirjeiden perusteella hän on tehnyt vielä työtä myös Kreetalla, Makedoniassa ja Vähä-Aasiassa. Vahva perimätieto kertoo, että hänet mestattiin Roomassa. Tiedonmurusia voidaan koettaa sovitella toisiinsa, mutta paljon jää kyseltäväksi Taivaalliseen Akatemiaan.

Oli kirjeet kirjoittanut kuka hyvänsä, ne tarjoavat ainutlaatuisen ikkunan kristillisen lähetystyön alkuvaiheeseen. Tärkeintä on, että Herramme on katsonut aiheelliseksi johdattaa ne Uuden testamentin kirjojen joukkoon ja että hän siksi takaa niiden sanoman. Näillä kirjeillä onkin hyvin paljon annettavaa.