Mikään Raamatun kirja ei taida olla meille luterilaisille yhtä tärkeä kuin Paavalin kirje Roomalaisille. Se on todellinen Kirkon aarre, joka on ohjannut kirjoittamisestaan lähtien koko kristikuntaa ja antanut suunnan Kirkon uskolle ja elämälle. Kirje käsittelee erinomaisen selkeästi ja perusteellisesti evankeliumia Kristuksesta. Sen opiskeleminen yhdessä on hyvin mieluisa tehtävä. On sanottu, että Roomalaiskirje kannattaisi opetella vaikka ulkoa. Siihen käytetty aika ei olisi hukkaan heitettyä; tämä kirje on todellakin koko Raamatun pääkappale ja ihanin helmi sen helminauhassa.

Paavali perusti monia seurakuntia, mutta Rooman seurakunnan perustajaa ei tunneta. Kristinusko oli tullut sinne jo varhain, aiemmin kuin Korinttiin ja mahdollisesti heti ensimmäisen helluntain jälkeen. Nyt Paavali kirjoittaa hänelle oudolle Rooman seurakunnalle juuri ennen kuin hänen aktiivinen lähetystyön kautensa päättyi vangitsemiseen. Kirje on kirjoitettu Korintista ehkä vuonna 56 tai 57.

Roomalaiskirjeen ymmärtäminen vaatii tavalliselta Raamatun lukijalta ennen muuta aikaa. Kirjettä on vaikea ymmärtää lukemalla palanen sieltä täältä. Tarvitaan kärsivällisyyttä, hieman isompia kokonaisuuksia ja mahdollisesti hieman kokeneemman apua. On tärkeää löytää Paavalin ajatuksenkulku ja ymmärtää, miksi hän kirjoittaa niin kuin kirjoittaa. Useimmiten se aukeaa hetken pohtimisen jälkeen helposti. Tämän lisäksi on suostuttava opiskelemaan muutamia perusasioita ja sukeltamaan Paavalin omaan aikaan.

Roomalaiskirjeeseen saat palata elämäsi aikana usein. Älä säikähdä sitä, että teksti tuntuu alkuun vaikealta. Kerta kerralta ymmärrät enemmän ja kirje maistuu paremmalta. Tämä on armon kirje!