Apostoli Paavalin laajoista kirjeistä Toinen korinttilaiskirje on aivan omanlaisensa. Se on selvästi hajanaisempi kuin Roomalaiskirje tai Ensimmäinen korinttilaiskirje. Monet ajattelevat, että se on koottu muutamastakin Paavalin kirjeestä. Varmaa tietoa emme saa – voi olla vielä niinkin, että Paavali on itse koonnut sen useammasta kirjeestä.

Korintti ei ollut Paavalille helppo seurakunta. Meille on säilynyt vain osa Paavalin ja seurakunnan kirjeenvaihdosta. Emme edes tiedä, minkä verran näitä kirjeitä on alkuaan lähetetty. Kohdissa 1. Kor. 1:11 ja 7:1 puhutaan kirjeistä, joita Paavali sai Korintista. 1. Kor. 5:9 Paavali taas puhuu korinttilaisille heille lähettämästään kirjeestä. Varmuutta on mahdoton saavuttaa, mutta perinteisesti kirjeenvaihto on hahmoteltu seuraavaan tapaan: Ennen Ensimmäisen korinttilaiskirjeen kirjoittamista Paavali oli saanut tietoja, ettei Korintissa ollut kaikki hyvin. Hän oli lähettänyt seurakuntaan Timoteuksen (1. Kor. 4:17), mutta tämäkään ei ollut saanut asioita järjestykseen. Siksi Paavali kirjoitti Ensimmäisen korinttilaiskirjeen. Ei kuitenkaan edes Paavalin kirje laukaissut tilannetta. Apostolin ainoa mahdollisuus oli lähteä itse paikalle. Tästä käynnistä hän puhuu 2. Kor. 13:2. Paavalin toinen vierailu Korintissa näyttää olleen apostolille täydellinen epäonnistuminen. Sen jälkeen hänellä ei nimittäin ollut muuta mahdollisuutta kuin panna kaikki yhden kortin varaan ja lähettää hyvin ankara ja tulinen kirje (2. Kor. 2:4; 7:8). Tämä kirje särki korinttilaisten sydämet ja sai aikaan Jumalan mielen mukaisen murheen ja parannuksen. Toisessa korinttilaiskirjeessä Paavali voi kirjoittaa seurakunnalle rakastavasti ja sovittelevasti (2. Kor. 7:6-13).

Emme ole täysin selvillä kirjeenvaihdon vaiheista emmekä kiistojen syistä. Joka tapauksessa Paavali on joutunut ahtaalle seurakunnassa vaikuttaneiden harhaoppisten kanssa ja hänen on täytynyt puolustaa apostolinvirkaansa. Korinttilaiskirjeiden lukija näkee, että Paavali on suurissa vaikeuksissa seurakunnan kanssa. Turhaan hän ei kuitenkaan vaivaa nähnyt.

Toinen korinttilaiskirje on täynnä upeita jaksoja. Lukiessasi kuulet, miten Jumala on antanut suuren aarteensa halpoihin saviastioihin, ettei kukaan luulisi suuren kirkkauden tulevan meistä. Luet Jumalasta, joka teki Kristuksessa sovinnon koko ihmiskunnan kanssa ja kutsuu luokseen jokaista maailman ihmistä. Kohtaat myös apostolin, joka ei tahdo kerskua suurista kokemuksistaan, vaan heikkoudestaan – ruoskimisesta, haaksirikoista, kivittämisestä, sen lisäksi rankasti vaivaavasta vaikka meille tuntemattomasta sairaudesta.  Ja silti kaiken keskellä loistaa Jumalan hyvyys – ”"Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa." (2. Kor. 12:9)