Toinen Pietarin kirje

Toinen Pietarin kirje

Toinen Pietarin kirje


Lyhyt Toinen Pietarin kirje saattaa olla myöhäisin kaikista Uuden testamentin kirjoituksista.  Sen ajoittaminen on vaikeaa, mutta ilmeisesti kirjoittaja on käyttänyt kirjoittaessaan Juudaksen kirjettä (vertaa Juudaksen kirjettä jaksoon 2. Piet. 2:1-3:3). Paitsi  Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta myös apostolien ajasta oli kulunut jonkin verran aikaa.


Kirjeellä sisältää erityisesti kolme merkittävää näkökulmaa, jotka vanha lukujako jäsentää hyvin.


Kun valtaosa apostoleista oli jo poistunut tästä maailmasta, oltiin uudessa tilanteessa (1. luku). Muutamat olivat alkaneet opettaa Vanhasta testamentista tavalla, joka tahtoi villiintyä kokonaan. Silloin katse kiinnitettiin taaksepäin, apostoleihin. Heidän opetuksensa ja heidän tapansa lukea Vanhaa testamenttia oli oikea ja he olivat liittäneet sanoman Jeesuksesta juuri siihen. Apostolinen sana on kynttilä, jonka äärellä kristityt jaksavat pimeän yön aamuun asti.


Harjaopettajat alkoivat olla Kirkon piirissä yhä suurempi uhka. Lukijalle käy nopeasti selväksi, että toisessa luvussa kuvatut opettajat eivät välitä Jumalan käskyistä, vaan elävät omien himojensa vallassa. Tämän lisäksi he sepittävät omia tarinoitaan – ilmeisesti kyse on uudelleen muotoilluista ja sisällöltään kokonaan muutetuista Vanhan testamentin kertomuksista


Toinen tärkeä näkökulma on Kristuksen paluun viipyminen. Monet olivat odottaneet Kristuksen palaavan maailmaan hyvin pian. Tämän kirjeen kolmas luku muistuttaa siitä, että yksi päivä on Herran edessä niin kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niin kuin yksi päivä. Kristityn asia on odottaa uskollisesti ja kärsivällisesti, että Jumala toteuttaa tahtonsa.