Paavali - syntymä, taustat ja matkat

Paavali - syntymä, taustat ja matkat

Syntymä, tausta ja matkat


Apostoli Paavalin vaiheet ovat kiehtoneet lukemattomia kristittyjä vuosisatojen ajan. Hänen persoonansa herättää edelleen ihastusta niissä, jotka lukevat hänen kirjeitään. Mutta mitä me tiedämme Paavalista ja hänen taustastaan? Ja missä kaikkialla hän lopulta matkusti?

    Apostolin elämästä kertoo vain kaksi lähdettä, hänen kirjeidensä kokoelma ja Apostolien teot.  Muu kaikki on myöhäistä ja värittynyttä perimätietoa eikä ole luotettavaa. Jossakin määrin varmana voidaan pitää näistä lähteistä ainoastaan sitä, että Paavali teloitettiin keisari Neron vainoissa v. 65. Muu kaikki pitää lukea Paavalin kirjeistä tai Apostolien teoista. Toki tämän lisäksi tiedämme paljonkin siitä, miten asiat noihin aikoihin tavallisesti sujuivat ja voimme arvailla yhtä ja toista Paavalin taustasta.


Syntynyt Tarsoksessa


Paavali ei itse kerro kirjeissään syntypaikkaansa. Tässä on luotettava Apostolien tekojen sanoihin:

Paavali vastasi: ”Minä olen juutalainen, kotoisin Kilikian Tarsoksesta, jonka kaikki varmaankin tuntevat. Pyydän sinua, salli minun puhua kansalle.” (Ap.t. 21:39)

”Minä olen juutalainen. Olen syntynyt Kilikian Tarsoksessa mutta kasvanut tässä kaupungissa. Gamalielin oppilaana minut on kasvatettu isiemme lain kaikkien vaatimusten mukaan” (Ap.t. 22:3).

Mutta kun miehet olivat sitoneet Paavalin ruoskittavaksi, tämä sanoi vieressä seisovalle sadanpäällikölle: ”Onko teillä oikeus ruoskia Rooman kansalaista, vieläpä tutkimatta ja tuomitsematta?” (Ap.t. 22:25)

Paavali siis sanoo olevan Tarsoksen kansalainen ja lisäksi myös Rooman kansalainen, ja vieläpä syntymästään saakka. Mitä tästä kaikesta voidaan päätellä? Miten juutalainen mies saattoi olla Rooman kansalainen? Ja millainen kaupunki oli Tarsos?

   Tarsos, joka sijaitsee Vähä-Aasian itäosassa, oli merkittävin Kilikian kaupunki. Sen kautta kulki tärkeä kauppatie itään ja Taurus-vuoren solat oli sen kohdalla hyvin helppo sulkea. Tämän lisäksi Kydnos-joki virtasi Välimereen sellaisena, että se salli laivojen purjehtia kaupunkiin asti. Tämä teki Tarsoksesta strategisesti tärkeän risteyskohdan. Kaupungilla oli pitkä historia.

   Vanha Tarsos on kätkenyt salaisuutensa ja kätkee edelleen. Sen päällä on moderni kaupunki, mikä on estänyt arkeologiset kaivaukset. Jossakin sen alla on Paavalin ajan Tarsos ja todennäköisesti suuri määrä kiveen kirjoitettuja kirjoituksia ja kolikoita, jotka kertoisivat tutkijoille hyvin paljon kaupungin elämästä. Varmasti esille kaivettavissa olisivat kadut ja rakennukset, ehkä myös juutalaisten synagoga. Tutkijalle esille kaivettava kaupunki olisi todellinen aarrekammio. Valitettavasti sen avaimet eivät ole meidän käsissämme. Onneksi meillä on muutamia kreikkalaisten ja roomalaisten kirjailijoiden kuvauksia kaupungista. Kyseessä oli suurkaupunki ja korkealaatuinen sivistyskeskus, joka joutui melskeiden keskelle erityisesti roomalaisten sisällissodissa muutama vuosikymmen ennen Jeesuksen syntymää. Niistä se selvisi lopulta vallan saaneiden suosikkina ja hyötyi kärsimystensä jälkeen huomattavasti.


Tarsoksen ja Rooman kansalainen?


Paavali siis näyttää sanovan olevansa Tarsoksen kansalainen, mutta mitä hän sillä tarkoittaa? Yleensä vain pieni osa kreikkalaisen kaupungin asukkaista kuului sen täysivaltaisiin kansalaisiin eikä juutalaisen ollut helppo päästä tuohon joukkoon. Emme tiedä Tarsoksen juutalaisista juuri mitään. Olettaa sopii, että tällaisessa itäisen Välimeren solmukohdassa juutalaisia olisi ollut ammoisista ajoista lähtien ja he ovat saattaneet kuulua myös kaupungin täysvaltaisten kansalaisten joukkoon. Toinen vaihtoehto on, että Paavali ei väitäkään olevansa kaupungin kansalainen vaan ainoastaan sen asukas – kreikankielisen sanan voi ymmärtää myös niin.  Tarjolla on kaksi vaihtoehtoa. Paavalin suku on saattanut asua kauan Tarsoksessa ja juurtua sinne hyvin. Toinen vaihtoehto on, että Tarsos oli vain ohimenevä vaihe suvun historiassa. 

   Jälkimmäinen vaihtoehto selittäisi myös, miten Paavali saattoi olla Rooman kansalainen ja se on todennäköisempi. Roomalaiset pitivät Palestiinassa ankaraa kuria. Kapinalliset kaupungit valloitettiin ja silloin kävi usein niin, että kaupungin kaikki asukkaat myytiin orjiksi.  Sen mukaan on mahdollista hahmottaa seuraava tapahtumaketju, joka ei ole aivan kahvinporoista katsottu, vaan varsin mahdollinen hahmotelma: Juutalainen kaupunki valloitettiin ja sen asukkaat, mukaan lukien Paavalin isä tai esi-isä, vietiin orjamarkkinoille.  Tämä Paavalin sukulainen myytiin Tarsokseen roomalaiselle miehelle, joka roomalaiseen tapaan vapautti hänet noin 30 vuoden iässä. Siinä vaiheessa hän sai Rooman kansalaisuuden, joka periytyi myös hänen jälkeläisilleen.  Paavali oli fariseus ja ilmeisesti jo hänen perheensä oli kuulunut tähän uskonsuuntaan. Sitoutuneille fariseuksille Pyhä maa oli ainoa paikka, jossa uskoa saattoi elää täysin todeksi. Siksi mies ja hänen perheensä palasivat niin pian kuin mahdollista Israeliin, nyt Jerusalemiin ja laittoivat poikansa Paavalin parhaaseen mahdolliseen kouluun.


Mitä kieliä Paavali osasi ja millainen oli hänen koulutuksensa?


Paavalin sukuhistoria jää jossakin määrin arvailujen varaan. Jo vilkaisu hänen kirjeisiinsä osoittaa kuitenkin, että hän oli oppinut kreikan hyvin ja kirjoitti sitä vaikeuksitta. Tätä kieltä hän ei kuitenkaan ole oppinut sen ajan kovissa opinahjoissa eivätkä kirjeet osoita juuri sivistyneille tyypillistä yhteyttä menneen ajan kielellisiin ihanteisiin. Tämä kreikka oli opittu kaduilla ja toreilla. Siitä huolimatta Paavalin kieli on eloisaa ja kaunista. Hän osoittaa osaavansa hyvin hepreaa. Apostoli oli täydellisesti kaksikielinen, ja kuten on muotoiltu, vaeltaja kahden kulttuurin välillä. 

   Apostolien teoissa (22:3) Paavali kertoo saaneensa koulutuksensa Jerusalemissa, suuren Gamalielin jalkojen juuressa. Täällä ei ilmeisesti kiinnitetty juurikaan huomiota kreikkalaiseen sivistykseen, vaan keskityttiin ylivertaiseen viisauteen, Jumalan lakiin ja sen pikkutarkkaan soveltamiseen omaan elämään. Filippiläiskirjeessä Paavali viittaa ylpeänä omaan menneisyyteensä (Fil. 3:1-6). Hän oli epäilemättä oman kansansa huippulupaus. Kreikkalaisesta filosofiasta ja kirjallisuudesta hän tuskin tiesi kovin paljon. Toisin kuin kreikkalaiset kirjailijat hän ei ota esimerkeikseen Homeroksen hahmoja eikä viittaa esimerkiksi Platonin teoksiin. Kaikki hänen esimerkkinsä on otettu Vanhan testamentin puolelta, kuten Jaakob ja Esau, Elia ja ennen muuta isä Abraham.


Kääntyminen ja hiljainen aika


Kohtaus Damaskoksen tiellä muutti Paavalin elämän täysin. Tähän kääntymiseen syvennymme toisaalla. Nyt kysymme, mitä tapahtui kääntymisen jälkeen.

    Kristityt juutalaiset eivät ymmärrettävästi halunneet luottaa tuoreeseen käännynnäiseen, joka oli vainonnut heitä. Siinä vaiheessa esiin astui Barnabas, joka luotti Paavaliin ja toi hänet sisälle Kristuksen omien joukkoon. Varsin pian tämän jälkeen tapahtuu asia, jota harva ahkerakaan Raamatun lukija on pannut merkille. Kääntymistä seurasi lähes kahdenkymmenen vuoden hiljaisuus, jonka aikana emme tiedä Paavalista juuri mitään. Hän kääntyi kristityksi ilmeisesti vuonna 31/32, joidenkin mukaan aiemminkin. Ensimmäinen tessalonikalaiskirje on hänen kirjeistään varhaisin ja se kirjoitettiin vuonna 50. Mitä tästä on ajateltava?

    Paavali kypsyi apostolintehtäväänsä hiljaisuudessa ja rauhassa.  Kun tuli aika tulla julkisuuteen, esille astui perusteellisesti asiat harkinnut opettaja. Paavalin varhaisimmatkaan kirjeet eivät ole harjoituskappaleita. Tutkijat ovat nähdäkseni turhaan koettaneet etsiä kehityskaaria hänen kirjeistään. Pohdinnat oli jo pohdittu ajan kanssa, Arabiassa, Damaskoksessa ja Kilikiassa, ilmeisesti Tarsoksessa (Gal. 1:17-21).  Paavalin aktiivinen lähetyskausi oli yllättävän lyhyt. Se alkoi hieman ennen Jerusalemin kokousta v. 48 ja päättyi vangitsemiseen Jerusalemin temppelissä keväällä joko vuonna 55, 56 tai 57.


Hämmästyttäviä matkoja


Kertomukset Paavalin matkoista saavat lukijan hämmästymään heti kun hän ymmärtää niiden mittakaavan. Ensimmäinen lähetysmatka näyttää kartalla varsin vaatimattomalta: Antiokiasta lähdettiin, liikuttiin etupäässä nykyisen Turkin itäosissa ja palattiin Antiokiaan.  Tarkka mittaaminen on vaikeaa, mutta yhden innokkaan laskijan mukaan merimatkan lisäksi kuljettavaa tuli maitse lähes 2000 kilometriä.  Mittaluokaltaan aivan isompi on Kreikkaan asti ulottunut toinen lähetysmatka, maitse varmaan kolmisen tuhatta kilometriä. Samaa luokkaa oli myös kolmas, sekin Kreikkaan asti ulottunut matka

   Hurjat olivat siis kilometrit, mutta hurja oli myös mies, joka niitä kulki. Paavalin luonne ansaitsisi aivan oman syventymisensä. Missä hän kulki, siellä lakkasi hiljaisuus.  Kun hänet heitettiin ulos Korintin synagogasta, hän ei epäröinyt perustaa kilpailevaa yritystä aivan naapuriin (Ap. t. 18). Kun Efesoksessa alkoi mellakka ja kymmenet tuhannet uskonkiihkoiset kansalaiset huusivat verta, sekä ystävät että kaupungin virkamiehet joutuivat pidättelemään Paavalia, ettei hän lähtenyt puhumaan kansanjoukolle (Ap.t. 19). Missä hän kulki, siellä mielet kiihtyivät, ruoska viuhui ja kivet lentelivät. Mutta siellä syntyi myös seurakuntia, joissa uskottiin Kristuksen takia synnit anteeksi ja kiitettiin Jumalan sanomattomasta hyvyydestä. Tämä mies oli todellakin Jumalan valitsema ase!