Vanhin Ylösnousseen todistajien luettelo 1 Kor 15

Pääsiäisaika on täynnä riemua ja iloa.  Kristus on noussut haudastaan ja kuolema on voitettu.  Kuolema ei voinut meidän Herraamme hallussaan pitää.  Jumala on hänet herättänyt ja korottanut kirkkauteen.  Ristille lyöty, pilkattu ja häväisty kipujen mies on jättänyt hautansa.  Pitkäperjantain synkkyys, Jumalan ja ihmisten viha, on nyt vain muisto.  Pääsiäisen kirkkaus ja riemu antavat Kirkolle voiman, jolla se voi ottaa tässä maailmassa vastaan minkä haasteen hyvänsä.

1. Kor. 15:1-10 –varhaisin ylösnousseen todistajien luettelo

Nyt edessämme ei ole evankeliumien kertomus Jeesuksen ylösnousemuksesta, vaan katkelma apostoli Paavalin kirjeestä korinttilaisille, 1. Kor 15:1-10.  Tämä teksti ei ole – muutamia lisäyksiä lukuun ottamatta – Paavalin itsensä kirjoittama, vaan hän lainaa ikivanhaa perimätietoa. Tämä ei ole ainoa kerta hänen kirjeissään.

    Uuden testamentin lukija ei välttämättä huomaa niitä kohtia, joissa kirjoittaja lainaa vanhempaa perimätietoa eikä näiden kohtien määrittäminen ei ole aina helppoa tutkijallekaan. Helpoimmillaan se on silloin, kun kirjoittaja itse viittaa vanhempaan ja muilta oppimaansa asiaan. Näitä jaksoja on Ensimmäisessä korinttilaiskirjeessä kaksi: Yksi Paavalin puhuessa ehtoollisesta luvussa 11 ja toinen tässä, ylösnousseen todistajien luettelo. Kohtia on kuitenkin enemmän. Monesti, kuten Roomalaiskirjeen kolmannen luvun lopulla, ne ovat erittäin tiiviitä, uskontunnustuksenomaisia jaksoja. Jos teksti lisäksi muistuttaa hymniä, on mahdollista, että kirjoittaja on lainannut vanhempaa kristillistä laulua.

   Nyt käsillä oleva jakso on varmasti vanhaa perimätietoa. Paavali kertoo oppineensa tämän luettelon itse ja antaneensa sen tiedoksi korinttilaisille. Käytetyt sanonnat viittaavat ilmeisesti juutalaiseen tapaan saada opetus joltakin ja antaa se sellaisenaan eteenpäin seuraaville. Paavali on ilmeisesi oppinut tämän perimätiedon silloin, kun hän kääntyi kristityksi. Se taas tapahtui ilmeisesti välillä 31-34 j.Kr.  Tämä merkitsee, että Paavali on oppinut perimätiedon vain muutama vuosi Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen. Tämä luettelo on siinä tapauksessa ehkä noin 30 vuotta vanhempi kuin vanhin, Markuksen evankeliumi, ja se vie aivan tyhjälle haudalle ja Ylösnousseen ilmestymisen aikoihin. Tämän luettelon hän on myös opettanut Korintissa ja hän edellyttää, että sen osaa koko seurakunta. Sen ulkoa osaaminen on kuulunut kristillisen opetuksen alkeisiin.

Ikivanha perimätieto 1 Kor. 15:1-11

Veljet, minä palautan mieleenne sen evankeliumin, jonka olen julistanut teille. Te olette ottaneet sen vastaan ja pidätte siitä kiinni, 2 ja sen avulla te myös pelastutte, jos säilytätte sen sellaisena kuin minä sen julistin; muuten olette turhaan tulleet uskoviksi. 3 Ennen muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa:

– Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi,

niin kuin oli kirjoitettu,

4 hänet haudattiin,

hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä,

niin kuin oli kirjoitettu,

5 ja hän ilmestyi Keefakselle

ja sitten niille kahdelletoista.

6 Sen jälkeen hän ilmestyi samalla kertaa yli viidellesadalle veljelle, joista useimmat ovat yhä elossa, vaikka jotkut ovatkin jo nukkuneet pois. 7 Tämän jälkeen hän ilmestyi Jaakobille ja sitten kaikille apostoleille. 8 Viimeiseksi kaikista hän ilmestyi minullekin, joka olen kuin keskosena syntynyt. 9 Olenhan apostoleista vähäisin enkä edes ansaitse apostolin nimeä, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa. 10 Mutta Jumalan armosta minä olen se mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole mennyt hukkaan. Olen tehnyt enemmän työtä kuin kukaan heistä, en tosin minä itse, vaan Jumalan armo, joka on ollut voimani. 11Näin me siis julistamme, minä niin kuin hekin, ja näin te myös olette uskoneet.

Koko jakso on todellinen helmi ja sen jokaista sanaa kannattaa tutkia suurennuslasilla.

”Niin kuin oli kirjoitettu”

Ikivanha perimätieto toistaa kahdesti sanat ”niin kuin oli kirjoitettu”. Ensimmäisten kristittyjen usko oli siis, että pääsiäisen tapahtumat oli ennustettu siellä, mitä me kutsumme Vanhaksi testamentiksi. Se johdattaa meidät kyselemään, mihin raamatunkohtiin on nyt mahdettu vedota. Mutta ennen sitä on syytä alleviivata Vanhan testamentin merkitystä.

   Meidän keskellämme Vanha testamentti on tullut oudoksi. Sitä vierastetaan ja toisinaan jopa halveksitaan. Vaikka Vanhan testamentin ymmärtämisessä on omat haasteensa, ensimmäiset kristityt eivät olisi ollenkaan ymmärtäneet tällaista asennetta. Vanha testamentti oli heille Jumalan sana ja vain sen perusteella he tunsivat Jumalan.  Juuri sieltä he löysivät myös Kristuksen ja hänen elämänsä tarkoituksen. Ei heillä ollut muuta Jumalaa kuin hän, joka puhuu kirjoituksissa.

   Erittäin selvästi Vanhan testamentin merkitys tulee näkyviin paitsi Emmauksen tiellä myös Efesolaiskirjeen kolmannen luvun alkupuolella.  Jeesus Nasaretilainen ei ollut yllättäen esiin putkahtanut hahmo, jonka elämää, opetusta ja kuolemaa piti jotenkin koettaa selittää. Jumala oli valmistanut ihmiskunnan lunastuksen ennen aikojen alkua, ja Kristuksen ilmaantuminen maailmaan toi vain ilmi tämän ikiaikojen salaisuuden.

    Vanhan Kirkon opettajat ovat saaneet Ylösnousseen ylistyksen soimaan kauniisti liittäessään siihen Mooseksen välittämät lupaukset, Jesajan profetiat ja psalmien ylistyksen. Meidän on hyvä opetella kulkemaan heidän jalanjäljissään.

Meidän puolestamme

3 Ennen muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa:

– Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi,

niin kuin oli kirjoitettu

Ensimmäiset sanat sisältävät koko kristillisen uskon perustan: Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi. Tämä on kaikkien kristittyjen yhteinen usko alusta alkaen. Ilman tätä ei ole kristinuskoa. Kirkon ensimmäinen ja tärkein opetus on, että synnit on annettu anteeksi Kristuksen kuoleman tähden. Sama yhteinen usko on hyvin tiiviisti muotoiltu Roomalaiskirjeen kolmannessa luvussa (Room. 3:23-26), missä Paavali sielläkin lainaa vanhaa uskontunnustusta.

   Mutta Paavali siis toistaa vanhan Kirkon uskon: ”Niin kuin oli kirjoitettu”. Mitkä Vanhan testamentin kohdat ovat mahtaneet olla tämän kohdan taustalla? Varmaan yksi tärkeä kohta on ollut Jesajan kirjan luku 53:

Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme,

otti taakakseen meidän sairautemme.

Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta,

luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan, 

5vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet

ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet.

Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha,

hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet. (Jes. 53:4-5).

  Voisimme tässä yhteydessä lukea yhtä hyvin koko luvun: Jesajan puhe kärsivästä palvelijasta on varmasti ollut esillä usein, muutenkin kuin Apostolien tekojen luvussa 8, missä etiopialainen hoviherra lukee ääneen juuri tätä Vanhan testamentin kohtaa.

… hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu…

Seuraava lause ilmaisee kaikkein varhaisimman Kirkon uskon: Kristus herätettiin kuolleista kolmantena päivänä ja se oli ennustettu Kirjoituksissa. Mihin kohtiin tässä mahdetaan viitata?

   Jumala herätti Kristuksen kuolleista, mutta mitkä Vanhan testamentin kohdat ovat tässä taustalla? Varmasti Jesajan kirjan yllä oleva kohta on tässäkin tärkeä;

Ahdistuksensa jälkeen hän näkee valon,

ja Jumalan tunteminen ravitsee hänet.

Minun vanhurskas palvelijani tekee vanhurskaiksi monet,

heidän pahat tekonsa hän kantaa.

12 Minä annan hänelle paikan suurten joukossa,

hän saa jakaa saalista mahtavien kanssa,

koska hän antoi itsensä kuolemalle alttiiksi

ja hänet luettiin rikollisten joukkoon.

Hän otti kantaakseen monien synnit,

hän pyysi pahantekijöilleen armoa. (Jes. 53:11-2).

Myös monet psalmit kuvaavat ahdistuneen kärsijän kohtaloa ja kuvaavat, miten se kääntyy suureksi voitoksi. Psalmissa 22 suuren kärsijän kohtalon kääntyminen saa aikaan valtavan riemun paitsi Israelissa myös kaikkialla maailmassa: 

28 Muistakoot maan kansat tämän teon

ja kääntykööt hänen puoleensa.

Kumartakoot häntä myös vieraat heimot,

29 sillä Herran on kuninkuus!

Hänen valtansa alla ovat kaikki kansat. (Ps. 22:28-29).

Mutta mistä on peräisin ”kolmas päivä”?  Vanha testamentti käyttää usein ”kolmea päivää” vai ”kolmatta päivää” viitatessaan hyvin lyhyeen aikaan  (2. Moos. 19:1; 2. Kun. 20:5,8).  Tämän lisäksi on varmaan ennen muuta kyse kahdesta kohdasta. Joonan kirja kertoi, miten Joona oli kolme päivää meripedon vatsassa, kunnes Jumala toi hänet taas ihmisten ilmoille. Joona on jo Jeesuksen sanoista alkaen katsottu Kristuksen esikuvaksi (Matt. 12:40). Mutta mielissä on varmaan ollut myös Hoosean kirjan kuudes luku;

1 »Tulkaa, palatkaamme Herran luo!

Hän on raadellut, mutta hän myös parantaa,

hän on lyönyt, mutta hän myös sitoo haavat.

2 Vain päivä tai kaksi, ja hän virvoittaa meidät,

kolmantena päivänä hän nostaa meidät ylös,

ja niin me saamme elää ja palvella häntä.

3 Ottakaamme opiksemme,

pyrkikäämme tuntemaan Herra!

Hän tulee, se on varmaa

kuin aamun koitto.

Hän tulee kuin sade,

kuin kevätsade, joka kastelee maan.»

Ylösnousseen todistajat

5 ja hän ilmestyi Keefakselle ja sitten niille kahdelletoista.

6 Sen jälkeen hän ilmestyi samalla kertaa yli viidellesadalle veljelle, joista useimmat ovat yhä elossa, vaikka jotkut ovatkin jo nukkuneet pois. 7 Tämän jälkeen hän ilmestyi Jaakobille ja sitten kaikille apostoleille.

Vanha uskontunnustus jatkaa todistajien listaan. Tämä luettelo ei ole täydellinen: Siitä puuttuvat ennen muuta evankeliumien kertomukset naisista, jotka tulivat tyhjälle haudalle ja esim. Marian todistus. Samalla tässä luettelossa on ilmestyksiä, joita ei ilmeisesti mainita muualla Uudessa testamentissa.

    Ensimmäisenä mainitaan Ylösnousseen ilmestyneen Keefakselle. Keefas on Pietarin arameankielinen nimi (molemmat merkitsevät kalliota). Jos tapahtumat kerrotaan aikajärjestyksessä, tätä on vaikea liittää muihin evankeliumien kertomuksiin kuin siihen, mitä kerrottiin Emmauksesta palanneille opetuslapsille (”Nämä sanoivat: ’Herra on todella noussut kuolleista! Hän on ilmestynyt Simonille’”, Luuk. 24:34).

   Sen sijaan evankeliumit kertovat Herran ilmestyneen useaankin kertaan opetuslapsilleen. Tässä yhteydessä on syytä panna merkille, että heitä sanotaan ”kahdeksitoista”, vaikka heitä Juudaksen luopumisen jälkeen oli vain yksitoista. Tämä on yksi piirre, joka osoittaa ettei Jeesus valinnut sattumalta juuri kahtatoista opetuslasta ja ottanut heitä erikseen muista. Jaakobilla oli kaksitoista poikaa ja Israelilla oli kaksitoista heimoa, vaikka kymmenen heimoa oli jo seitsemänsataa vuotta aiemmin kadonnut taivaan tuuliin. Kahdentoista opetuslapsen valitseminen sisäpiiriksi oli selvä osoitus siitä, että nyt oltiin kokoamassa uutta Jumalan kansaa.

   Ylösnousseen ilmestyminen samanaikaisesti viidellesadalle seuraajalleen on tapahtuma, joka herättää uteliaisuutta. Missä se tapahtui, Jerusalemissa vai Galileassa, Gennesaretin järven seudulla? Paavalin oppiessa perimätiedon kaikki olivat valmiit kysyttäessä kertomaan näkemästään. Vielä kahdenkymmenen vuoden jälkeen useimmat heistä olivat elossa. Me emme valitettavasti voi enää käydä haastattelemassa heitä. Jäljelle jää vain mielikuvituksen lento – siitä Mika Waltarin Valtakunnan salaisuus antaa hyvän esimerkin: Waltarihan sijoittaa Kristuksen ilmestymisen Gennesaretin järven rannalle.

   Yksikään evankelista ei kerro siitä, miten Herra ilmestyi Jaakobille, joka on ilmeisesti ”Herran veli” (Gal. 1:19). Samalla nämä muutamat sanat vastaavat tärkeään kysymykseen. Evankeliumeissa Jeesuksen veljien merkitys on hyvin pieni. Herran elämäntyö kerrotaan opetuslasten eikä perheen näkökulmasta. Kaikkihan alkaa Luukkaan alkulukuja lukuun ottamatta Johannes Kastajan luota ja siitä, että ensimmäiset opetuslapset valittiin. Jeesuksen perhe pyrki ottamaan hänet haltuun, koska luulivat hänen olleen kadottaneen järkensä (Mark. 3:21) eivätkä Jeesuksen veljet uskoneet häneen (Joh. 7:3-5).  Alkuseurakunnassa Jeesuksen äidillä Marialla oli suuri rooli, ja Jaakobista tuli Pietarin jälkeen sen johtaja (Ap.t. 12). Mikä oli muuttanut Jaakobin mielen? Paavalin lainaama perimätieto antaa käteemme puuttuvan palasen: Ylösnoussut ilmestyi Jaakobille. Enempää emme tästä ilmestyksestä valitettavasti saa tietää.

   Viimeisenä Kristuksen todistajien luetteloon Paavali sijoittaa itsensä. Jumala kutsui Kirkkonsa vainoajan valtakuntansa työhön. Viimeinen, viheliäinen ja vainoaja – mutta Ylösnousseen todistaja!