Kuka loi Saatanan? Juutalaisten vastauksia pahan ongelmaan

Kuka loi Saatanan? Juutalaisten vastauksia pahan ongelmaan

Kuka loi Saatanan? Juutalaisten vastauksia pahan ongelmaan

Kysymys pahasta ja persoonallisesta pahasta on askarruttanut kristittyjä parin vuosihannen ajan. Jo tätä ennen se on askarruttanut juutalaisia - millaisia vastauksia he antoivat?


Tämän luennon otsikko on muotoiltu turhankin lupaavasti. En lupaa tässä yhteydessä vastausta siihen kysymykseen, joka minulle esitetään toistuvasti: Jos Jumala on hyvä ja kaikkivaltias, mistä on peräisin paha ja varsinkin Saatana? Tähänkin toki palaamme loppupuolella. Luennon varsinainen aihe on kertoa, millä tavoin Vanhan ja Uuden testamentin ulkopuolisissa juutalaisissa kirjoituksissa kuvataan pahan tulo maailmaan ja pyritään selittämään sitä. Tarkastelukulmani on laajahko: Kaikki mainitsemani tekstit eivät puhu siitä, miten paha tuli maailmaan ensimmäisen kerran, vaan siitä miten se lisääntyi dramaattisesti. Joskin nämä kirjoitukset - apokryfit ja pseudepigrafit - eivät ole Jumalan sanan veroisia, nekin ehkä ovat "hyvät ja hyödylliset lukea" (Luther).



Taustaa Vanhasta testamentista


Ennen kuin lähdemme tutkimaan yksittäisiä tekstikohtia, on tutkittava kahta VT:n opettamaa asiaa.


1) Peruskohta, johon useimpien kirjojen selitykset liittyvät, on 1. Moos. 6:1-4:

"Kun ihmiset alkoivat lisääntyä maan päällä ja heille syntyi tyttäriä, jumalien pojat huomasivat, että ihmisten tyttäret olivat kauniita, ja he ottivat näistä vaimoikseen keitä halusivat. Herra sanoi: "Minä en anna elämän hengen asua ihmisessä miten kauan tahansa. Ihminen on lihaa, heikko ja katoavainen. Olkoon siis hänen elinikänsä enintään satakaksikymmentä vuotta." Siihen aikaan ja myöhemminkin oli maan päällä jättiläisiä, kun jumalien pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia. Juuri näitä olivat muinaisajan kuuluisat sankarit."


Tästä kohdasta otetaan eteenpäin askeleita eri suuntiin. Tässä yhteydessä ei kannata koettaa ryhtyä teologian muinaisuuden kartoittajaksi kuten KR 1992:n kääntäjät ovat tehneet ("jumalien pojat"/ vrt. KR 1938 "Jumalan pojat" , henkiolennot = enkelit). Vaikka kaikkein vanhimmassa tekstin vaiheessa ei olisikaan puhuttu henkiolentojen lankeemuksesta, tekstin nykyisessä asussa tapahtuma kerrotaan juuri ennen vedenpaisumusta, minkä syy se myös on: Nyt synnin määrä ylittää kaikki rajat ja sytyttää Jumalan vihan.


2) Toinen asia, jota eri myöhemmät tekstit enemmän tai vähemmän heijastelevat, on Saatanan toiminta taivaallisena syyttäjänä. Tässä tehtävässä Saatana ei välttämättä asetu Jumalaa vastaan, vaan hoitaa hänelle uskotun tehtävän (Job 1-2, Sak 3). Juuri tämän kauemmas eivät VT:n tekstit vie. Spekulaatiolle jää tilaa ja sitä myöhemmissä tekstissä myös käytetään hyväksi.


Miten paha tuli maailmaan?


Ensimmäinen Heenokin kirja (= Etiopialainen Heenokin kirja) on eräs kaikkein tärkeimmistä juutalaisista, Raamatun ulkopuolisista teksteistä. Se koostuu osista, joiden kirjoittamisajankohta liikkuu kolmannelta ensimmäiseen esikristilliseen vuosisataan ja syntypaikka on Palestiina. Nyt käsiteltävä jakso on kirjan vanhinta materiaalia.


Laaja jakso 6-13 kertoo rikkaasti ja uusin yksityiskohdin, miten enkelit tekivät salaliiton ja ryhtyivät jumalattomaan tekoonsa. Heitä oli kaksisataa ja heidän ruhtinaansa mainitaan kirjassa nimeltä (6). Vaimon ottaneet langennet enkelit opettivat vaimoilleen magiaa ja okkultismia. Azazel opetti sodan ja sorron taidot. Vääryys ja jumalattomuus nousi taivaaseen asti ja sai aikaan Jumalan tuomion, vedenpaisumuksen. Tämä kertomus on yksi merkittävimmistä ja se on vaikuttanut myös varhaiseen kristinuskoon.


Toinen merkittävä juutalainen teos on Riemuvuosien kirja, joka on kirjoitettu hepreaksi n. 161-140 Palestiinassa. Myös tässä kirjassa puhutaan taivaasta tulleista enkeleistä. Suppeassa maininnassa (4,15) enkelit ilmeisesti laskeutuvat maan päälle Jumalan käskystä opettamaan ihmisiä eikä opettamiseen sinänsä liity mitään väärää. Sen sijaan myöhemmin (5-6) tapahtumat kuvataan enemmän 1 Heen mukaisesti. 7,21-27 kuvataan langenneiden enkelien pahuus ja tässä yhteydessä mainitaan myös demonit. Mielenkiintoisin on kappale 10, jossa Nooa valittaa vedenpaisumuksen jälkeen demonien työtä. Silloin Herra käski kahlita ne kaikki. Mastema, henkien ruhtinas rukoili kuitenkin armoa, koska hän ei muuten voi hoitaa eksyttävää tehtäväänsä. Näin hänen sallittiin pitää 10% hengistä omassa vallassaan, ja vain 90% sidottiin kahleisiin. Hyvät enkelit neuvoivat Nooalle, miten pahojen henkien hyökkäykset torjutaan ja näin ihmiset oppivat tuntemaan demonit torjuvan tekniikan.


Vaikeasti ajoitettava ja kartalle sijoitettava Toinen Heenokin kirja (=Slaavilainen Heenokin kirja) uskaltaa kertoa, miten Saatana sai oman roolinsa. Kun Saatana näki, että Jumala oli luomassa ihmistä ja tekemässä hänestä luomakunnan Herraa, Satanail pakeni taivaasta ja hänestä tuli erilainen kuin enkelit, demoni Saatana (31. "Hänen luontonsa ei muuttunut, mutta hänen ajatuksensa muuttui, koska hän kadotti tajun oikeasta ja väärästä".) Aivan vastaavasti myös ensimmäisellä kristillisellä vuosisadalla kirjoitettu Adamin ja Eevan elämä kuvaa Saatanan lankeemuksen (14): Mikael käski Saatanaa palvomaan Jumalan kuvaa, mutta Saatana ei suostunut: "Minä en palvo minua alhaisempaa ja arvoasteikossa alempaa olentoa. Minut luotiin ensin. Kun hänet tehtiin, minut oli jo luotu. Hänen pitäisi palvoa minua!". Ehkä juuri tähän yhteyteen liittyy myös Pseudo-Filonin teos Liber antiquitatum biblicarum (Palestiina n. 70 jKr) ja sen kuvaus siitä laulusta, jolla Daavid ajoi pahan hengen pois Saulista: Demoni on secunda creatura, luotu vasta ihmisen jälkeen, eikä sen pidä ryhtyä röyhkeäksi. Mikäli luomisen järjestys ei ole tässä kokonaan erilainen, ajatus on, että ainakin tuollaiset pahat henget ovat saaneet olemassaolonsa vasta ihmisen luomisen jälkeen.


Qumranissa tunnettiin hyvin moni mainituista kirjoista ja esim. Riemuvuosien kirjaa luettiin ahkerasti. Silti Yhdyskuntasääntö näyttää sisältää aivan toisenlaisen näkemyksen pahan valtakunnan synnystä:


"Jumala loi ihmisen hallitsemaan maailmaa ja hän asetti ihmiselle kaksi henkeä, joiden avulla ihmisen on vaellettava tuomion aikaansa asti. Nämä ovat totuuden henki ja eksytyksen henki. Totuus on peräisin valon lähteestä, ja eksytys on peräisin pimeyden lähteestä. Valon ruhtinas hallitsee vanhurskauden lapsia; he vaeltavat valon teillä. Pimeyden enkeli hallitsee eksytyksen lapsia; he vaeltavat pimeyden teillä. Pimeyden enkelin tähden vanhurskauden lapset kulkevat harhaan, ja kaikki heidän syntinsä, pahat tekonsa, rikkomuksensa ja väärintekemisensä tapahtuvat hänen hallintavallassaan Jumalan salaisuuksien mukaan, hänen aikaansa asti. Heidän onnettomuutensa ja ahdingon aikansa ovat hänen vihamielisessä hallitusvallassaan. Hänen arpaosansa henget saattavat valon lapset lankeamaan, mutta Israelin Jumala ja hänen totuutensa auttavat kaikkia valon lapsia. Jumala on itse luonut sekä valon että pimeyden hengen ja perustanut niiden varaan kaikki teot. Tämän kaksijakoisuuden laeille perustuu kaikki toiminta ja kahtalaisen vaelluksen mukaan tulee tuomio. Toista henkeä Jumala rakastaa kaikkeen iankaikkisuuteen asti ja on mielistynyt sen tekoihin ikuisesti. Toista henkeä hän inhoaa suuresti ja sen teitä hän vihaa iankaikkisesti (Yhdyskuntasääntö 3,17-4,1).


Ratkaiseva ero kahden selityksen välillä on tässä: Jos yksi ja toinen kertomus näyttää edellyttävän kapinan taivaassa, tämä Qumran-teksti kertoo pimeyden valtojen kuuluneen Jumalan alkuperäiseen luomistyöhän. Siitä huolimatta Jumala vihaa pimeyden valtoja tuomioon ja iankaikkisuuteen asti. Teksti ei tätä jännitettä edes yritä selittää ja kirjoittaja on ilmeisesti tyytynyt panemaan kynän sivuun ja kumartamaan suurta Jumalaa.


Mainitut kertomukset pyrkivät siis selittämään sitä, miten paha on tullut maailmaan. Ne ja monet muut, erityisesti Qumranin tekstit, käyttävät pahojen valtojen ruhtinaasta monia nimityksiä: Belial, Saatana, Melkiresa, Beelsebub, Abaddon, Mastema, Azazel. Joidenkin tekstien mukaan hän on yksi langenneista enkeleistä, joidenkin mukaan ennemminkin demoni. Tallella on jotakin VT:n taivaallisesta syyttäjästä ("kostajaenkeli"), mutta erityisesti Qumranissa on otettu monta askelta eteenpäin.


Tosin yksi ja toinen teksteistä omaa toisenkin funktion: Ne selittävät miksi muutamat ihmiset ovat tällä hetkellä taitavia torjumaan pahaa. Näistä teksteistä on siis tullut niiden juutalaisten suojakilpi, jotka torjuivat pahoja henkiä.


Miksi paha tuli maailmaan?


Pahan ongelmaa mietitään toki myös toisesta näkökulmasta. Silloin ei kysytä vain miten se tuli maailmaan vaan miksi se tuli maailmaan.

Kaikkein tiukimmin Jumalalta vastausta vaatii pian vuoden 120 jälkeen kirjoitettu Neljäs Esran kirja. "Esra" keskustelee suoraan Jumalan kanssa ja kiukuttelee kunnolla: "Olisi parempi että emme olisi täällä kuin tulla ja elää täällä jumalattomuuden keskellä ja kärsiä ymmärtämättä miksi" (4,12).  Jumala vastaa vertauksella: Metsän puut julistivat sodan merta vastaan ja päättivät ottaa haltuunsa sen alueen. Myös meren aallot päättivät vallata kuivan maan. Metsä ei onnistunut, ei myöskään meri. Esra sanoi molempien yritystä typeräksi. Jumala vastasi: 


"Olet tuominnut oikein, mutta etkö ole tuominnut samoin omassa asiassasi? Maa on tarkoitettu metsälle ja meri aalloille. Aivan samoin maan päällä elävät voivat ymmärtää vain maan päällisiä asioita ja hän joka on taivaassa voi käsittää mikä on korkeiden taivaiden yläpuolella" (4,12-21).


Esra ei hellitä, vaan vaatii edelleen Jumalaa tilille vääryydestä ja väkivallasta jota on maailmassa. Seuraava kohta, Jumalan vastaus, on herkullinen ja aina ajankohtainen:


"'Oletko syvästi huolissasi Israelista? Rakastatko sitä enemmän kuin sen Luoja?' 'En, Herra', minä sanoin, 'mutta olen puhunut tuskani vuoksi sillä tunnen joka hetki sydämessäni taistelun, kun yritän ymmärtää Korkeimman tietä ja etsiä hänen tuomionsa.' Hän sanoi minulle: 'Et sinä pysty siihen.' Minä sanoin: 'Miksi en, Herrani?' Miksi minä sitten synnyin? Miksi äitini kohdusta ei tullut hautaani, etten näkisi Jaakobin ahdinkoa ja kansani Israelin uupumusta?' Hän sanoi minulle: 'Laskehan minulle ne jotka eivät ole vielä syntyneet, koko hajallaan olevat sadepisarat, saata kuihtuneet kukat taas kukkimaan. Avaa suljetut kammiot ja tuo eteeni niihin suljetut tuulet tai piirrä ääni: Sitten selitän sinulle sen ahdistuksen, jota tahdot ymmärtää.' 'Voi korkea Herra', samoin, kuka voi osata tällaiset asiat muu kuin hän jonka asuinsija ei ole ihmisten keskellä? Minä olen vailla viisautta ja kuinka minä voin puhua asioista, joita minulta kysyit? Hän sanoi minulle: Juuri niin kuin et ymmärrä näitä mainittuja asioita et voi myöskään tajuta tuomioitani tai sitä mihin tähtää se rakkaus, jonka olen luvannut kansalleni.'" (5,31-40).


Jobin testamentti on valloittava teos, joka on kirjoitettu välillä 100e.Kr.-100 j.Kr. ja ehkä Egyptissä. Tarttuen VT:n Jobin kirjan teemaan kirjoittaja jatkaa aiheen kehittelemistä, esim. näin (37):


"Niin Baldad sanoi: 'Keneen panet toivosi?' Vastasin: 'Elävään Jumalaan.' Hän sanoi edelleen: 'Kuka tuhosi omaisuutesi ja antoi sinulle nämä onnettomuudet?' Minä sanoin: 'Jumala.' Hän vastasi taas sanoen: 'Sinäkö panet toivosi Jumalaan? Etkö ymmärrä, että hän on epäreilu laittaessaan sinulle kaikki nämä onnettomuudet ja tuhotessaan omaisuutesi? Jos hän aikoi antaa ja sitten ottaa pois, olisi parempi kun hän ei olisi koskaan antanut mitään. Koskaan ei yksikään kuningas ei häpäise näin sotilasta, joka kantaa asetta hänen hyväkseen. Kuka tulee koskaan ymmärtämään Herran syvyydet? Kuka uskaltaa väittää että Jumala tekee vääryyttä? Vastaa minulle Job! Ja edelleen sanon, jos olet järjissäsi ja mielesi on terve: Kerro minulle miksi me näemme auringon nousevat idästä ja laskevan länteen ja ja aamulla taas kun heräämme, näemme sen nousevan idästä? Vastaa minulle tähän, Job! Selitä nämä asiat minulle, jos olet Jumalan palvelija!'

   Tähän kaikkeen minä sanoin: 'Olen kyllä järjissäni ja mieleni on terve. Miksi en siis puhuisi Herran suurista teoista? Vai pitäisikö huulteni tehdä suuri virhe Herran kohdalla? Ei ikinä! Keitä me olemme järjestelläksemme taivaallisia asioita, me joiden osa on tomu ja tuhka? Mutta jotta ymmärtäisit että järkeni on tallella, tässä kysymykseni sinulle: Ruoka menee suuhun ja sama suu juo myös veden ja lähettää sen samaan nieluun. Mutta kun nämä kaksi joutuvat käymälään, ne on erotettu toisistaan. Kuka sen tekee?'

'En minä tiedä', sanoi Baldas.'

Vastasin hänelle: 'Jos et osaa ymmärtää edes ruumiin toimintoja, miten voisit ymmärtää taivaallisia asioita?'"


Nollasummapeli


Vaikka tekstit ovat keskenään hyvinkin erilaisia, Israelin usko tunnisti siis pahan vallan nykyisessä maailmassa. On kuitenkin tärkeä huomata, mitä Jeesuksen ajan juutalaisesta uskosta puuttuu. Vaikka puhutaan pahan vallasta ja eri nimityksin myös persoonallisesta pahasta, pahan valta ei milloinkaan nouse lähelläkään Jumalan valtaa. Välimeren maailma tuntee uskontoja, joissa hyvä ja paha ovat keskenään kutakuinkin yhtä vahvoja ja taistelevat keskenään. Tämä dualismin laji on juutalaiselle uskolle vieras. Jumala on kaikkivaltias eikä hänen valtaansa haasta kukaan eikä mikään.


Kun analysoidaan eri tekstien käsitystä Saatanan vallasta, on tärkeää oppia ymmärtää, että kyse on nollasummapelistä. Missä Jumalan kaikkivaltius unohdetaan, siellä Saatanan valta ymmärretään suureksi. Missä Jumalan kaikkivaltius unohdetaan, Saatanalle jää käsiin varsin pienet kortit. Vuosisatojen tai edes vuosituhansien aikana ei tässä asiassa ole muuttunut mikään. Missä ihmiset kiinnittävät huomionsa pahan valtaan, vallitsee pelko. Missä ihmiset kiinnittävät huomionsa suureen Jumalaan, vallitsee kunnioitus, rakkaus ja turvallinen luottamus.


Johtopäätöksiä


Moni juutalainen teksti yrittää selittää pahan olemassaolon ja osoittaa suurta kiinnostusta myös pahoihin henkivaltoihin. Tekstit ovat kuitenkin moni-ilmeisiä ja osin selvästi keskenään ristiriitaisia. Mitään yhtä ja yhtenäistä käsitystä Saatanasta, hänen luomisestaan ja lankeamisestaan ei voi meille säilyneistä teksteistä hahmottaa. Monoteismin kaltainen kaikkien tuntema opinkappale se ei ole koskaan ole ollut. Jumalan kaikkivaltius on sen sijaan asia, joka näyttää olleen kirjoittajille itsestäänselvyys. Tämä näkökulma asettaa aina rajat pahojen henkiolentojen roolille.


Rinnan selitysyritysten kanssa kulkee toinen linja: Ihminen ei yritä ymmärtää pahan olemassaoloa eikä selittää sitä. Vaikeiden ahdistusten ja epäilysten keskellä ihminen kiukuttelee - mutta kumartaa suurta Jumalaa, jonka käsissä on kaikki.