Vanhan testamentin apokryfi- ja pseudepigrafikirjat

Varhaisen ja rabbiinisen juutalaisuuden kaudelta kertovat paitsi arkeologia ja papyrukset myös monet kirjalliset tekstit. Filonin ja Josefoksen teosten, Qumranin dokumenttien ja rabbiinisen kirjallisuuden lisäksi meille on säilynyt suuri määrä eri-ikäisiä juutalaisia teoksia joko alkukielisinä tai erikielisinä käännöksinä. Kielinä saattavat olla syyria, muinaisetiopia tai jokin slaavilainen kieli – tekstejä on saatettu lukea ja kopioida luostareissa. 

Perinteisesti näistä teksteistä on käytetty ilmaisua ”Vanhan testamentin apokryfit ja pseudepigrafit”. Ilmaisu on ongelmallinen useammastakin näkökulmasta. Harvaa näistä teksteistä voi luonnehtia ”salaisiksi” (mitä kreikasta johdettu sana apokryfi tarkoittaa) eivätkä ollenkaan kaikkia ole kirjoitettu väärällä nimellä (mitä sana pseudepigrafi tarkoittaa). Lisäksi eri kirkkokunnat suhtautuvat sekä termeihin että tekstien arvovaltaan eri tavoin – tekstit saattavat olla paitsi kanonisia myös ”deuterokanonisia”.

Tutkijan näkökulmasta nämä kaikki tekstit ovat erittäin arvokkaita. Ne avaavat useita ikkunoita varhaisen juutalaisuuden maailmaan. Vaikka saksalaisen kokoelman käyttämä nimi on paljon vanhoja parempi (”Juutalaisia tekstejä hellenistiseltä ja roomalaiselta ajalta”), jaottelen tekstit seuraavassa apokryfeihin ja pseudepigrafeihin . Jakolinja on todellakin veteen piirretty viiva, minkä osoittaa sekin, että tuoreimmassa suomalaisessa kokoelmassa monikin pseudepigrafi on siirtynyt apokryfien joukkoon.

Nyt puheena olevat kirjat eivät ole todellakaan ainoat lähteet Jeesuksen ja apostolien ajan juutalaisuuden tuntemiseen. Toisessa yhteydessä on syytä puhua Josefoksesta ja Filonista,  rabbiinisista teksteistä, Qumranin löydöistä ja monista  papyrus- ja pergamenttilöydöistä, jotka valaisevat tuon ajan juutalaista elämää. Unohtaa ei tietenkään sovi arkeologista tutkimusta ja muiden kansojen kirjallisuuden antamia tiedonmurusia. Mutta näistä puhutaan toisaalla.

Vanhan testamentin apokryfikirjat

Vanhan testamentin apokryfikirjoihin lasketaan viisitoista teosta:

1. -2. Esra (Vulgatassa 3.-4. Esra), * Tobitin kirja, *Juditin kirja, * Kreikkalainen Esterin kirja *Viisauden kirja, *Siirakin kirja, *Barukin kirja, *Jeremian kirje, *Asarjan rukous,  * Danielin kirjan lisäykset, *Susannan kirja, *Bel ja lohikäärme, *Manassen rukous, *Ensimmäinen, *Toinen, *Kolmas ja *Neljäs makkabilaiskirja ja *Psalmi 151.  

   Tähdellä merkityt on suomennettu tuoreimmassa suomalaisessa käännöskokoelmassa ja ne ovat myös luettavissa verkossa (raamattu.fi).

Monet kirkkokunnat (roomalaiskatolinen kirkko, ortodoksinen kirkko) hyväksyvät kanonisiksi useat tämän ryhmän teokset.  Luterilaisiin Raamattuihin ne eivät kuulu, vaikka suhtautuminen ei ole kielteinen. Usein on toistettu Lutherin näille antamaa otsikkoa, ”kirjat, joita ei tule pitää pyhien kirjoitusten vertaisina mutta jotka silti ovat hyödyllisiä ja hyviä lukea”.  Perinteinen luterilainen kanta on luettavissa kunkin kirjan osalta Johannes Gerhardin teoksesta Oppi Jumalan sanasta.

Vanhan testamentin pseudepigrafikirjat

Sinänsä oudosti nimettyyn ja väljään ryhmään Vanhan testamentin pseudepigrafeihin luetaan suuri joukko teoksia, nimittäin seuraavat (suomalaiset nimet eivät ole ymmärrettävästi vakiintuneet ja osa teksteistä esiintyy usein molemmissakin listoissa):

1-3 Heenokin kirja, Oracula Sibyllina, Seemin traktaatti, Hesekielin apokryfon, Sefanjan apokalypsi, Kreikkalainen Esran apokalypsi, Esran ilmestys, Sadrakin ilmestys, 2-3 Baarukin kirja, Abrahamin ilmestys, Adamin ilmestys, Elian ilmestys, Danielin ilmestys, Kahdentoista patriarkan testamentti, Jobin testamentti, Abrahamin testamentti, Iisakin testamentti, Jaakobin testamentti, Mooseksen taivaaseenottaminen, Salomon testamentti, Adamin testamentti, Aristeaan kirje, Riemuvuosien kirja, Jesajan marttyyrio ja taivaaseenottaminen, Joosef ja Asenet, Adamin ja Eevan elämä, Pseudo-Filon, Antiquitates Biblicae, Vitae prophetarum, Jaakobin tikapuut, Paralipomena Jeremiu, Jannes ja Jambres, Reekabilaisten historia, Eldad ja Modad, Joosefin historia, Ahiqar, Pseudo-Fokylides, Menandroksen mietelauseet (syyr), Psalmit 152-155, Manassen rukous, Salomon psalmit, Synagogarukouksia, Joosefin rukous, Jaakobin rukous, Salomon laulut, Philo epicus, Theodotoksen kirja, Orphica, Hesekiel traagikon Exagoge, Pseudo-Hesiodos, Pseudo-Pythagoras, Pseudo-Aiskhylos. Pseudo-Sofokles, Pseudo-Euripides, Pseudo-Filemon, Pseudo-Difilos, Pseudo-Menandros, Aristobulos, Demetrios, Aristeas, Eupolemos, Kleodemos Malkhos, Artapanos, Pseudo-Hekataios, 5 Makk

Nyt lueteltu kirjojen määrä kuvastaa sitä teosten kirjoa, joka tunnettiin hyvin jo juutalaisuudessa ja vanhassa kirkossa.  4. Esrassa (14,44-47) Korkein kehottaa Esraa (kirjuri!) tekemään julkisiksi 24 kirjaa (=VT) ja kätkemään viisaita varten toiset 70 kirjaa.  

Sekä anglosaksisella että saksalaisella puolella on tehty suurtyö ja käännetty suppein selityksin nyt puheena olevat kirjat. Englantilaisen teoksen Old Testament Pseudepigrapha I-II (ed. James Charlesworth, New York / London / Toronto /Sydney / Auckland 1983= OTP) hankkimista suositellaan lämpimästi jokaiselle vakavasti eksegetiikkaa harrastavalle.  Saksankielinen Jüdische Schriften aus der hellenistisch-römischen Zeit (=JSHRZ) on merkittävästi kalliimpi laitos.  Tekstivalikoimat eivät ole identtiset, mutta valtaosaltaan päällekkäiset.

   Mainitut kommentoidut käännökset sisältävät hyvän johdannon jokaiseen kirjaan.  Näiden lisäksi johdanto-opilliset tiedot ja johdatuksen tieteelliseen keskusteluun löydät helposti joko käsikirjoista tai myös verkosta.

Mitä siis pitäisi tietää?

Mikäli ei oteta huomioon eri kirkkokuntien kannanottoa tiettyjen tekstien kanonisuuteen, nyt mainitut tekstit kuuluvat kaikki yhdessä samaan UT:n eksegetiikan tärkeään taustamateriaaliin Qumranin tekstien sekä  Josefoksen ja Filonin tuotannon kanssa.  Ne ovat säilyneet meille eri kielillä, suuri osa kreikaksi, mutta myös seemiläisillä tai slaavilaisilla kielillä, syyriaksi, latinaksi tai etiopian kielellä.  Jokaiseen niistä liittyy oma johdanto-opillinen kysymyksensä.  Näitä ovat ainakin seuraavat:

   1) Milloin teos on kirjoitettu?  Useimmat mainituista teoksista sijoittuvat välille  200 e.Kr - 200 j.Kr.  Varmaan vanhin on Ahiqarin kirja (600-500-luvulla e.Kr.), jonka runko-osa ei ole juutalainen eikä kristillinen.  Jotkut teoksista ovat merkittävästi myöhäisempiä.  Yksimielisyyttä on usein vaikea saavuttaa.

   2)  Mikä on teoksen alkuperäinen kieli?  Pseudo-Filonin Antiquitates biblicae on säilynyt latinaksi. Latinaksi se on käännetty kreikasta, mutta ilmeisesti sekin on käännös seemiläisestä kielestä (heprea vai aramea?).  Tämä kuten slaavilaisilla kielillä säilyneet teokset osoittavat, miten alkuperäisen kielen määrittäminen ei ole ongelmatonta.

   3) Missä teos on kirjoitettu?  Ajoituksen ja kielen jälkeen seuraava kysymys on teoksen sijoittaminen kartalle - tai ainakin pyrkimys tehdä niin. Useimpien kohdalla pystytään sanomaan, onko teksti kirjoitettu Palestiinassa vain diasporassa. Tarkempi sijoittaminen aiheuttaa usein vilkkaan ja päättymättömän tieteellisen keskustelun.

   4) Onko teos juutalainen vai kristillinen?  Eräiden teosten kohdalla on selvästi nähtävissä kristillisen käden jälki.  Mutta onko kyseessä juutalainen teksti, jota kristityt ovat muokanneet?  Vai kristillinen teksti, jossa on juutalaisia aineksia?  Missä laajuudessa tietyt kristilliset lahkot ovat säilyttäneet juutalaista tekstiä, missä määrin lisänneet omaansa? Erityisesti joidenkin tekstien kohdalla näyttää siltä, että varmuutta on mahdotonta saavuttaa.

Vaikeudet ovat monien tekstien kohdalla huomattavat.  Siitä huolimatta on hyvä nähdä asian valoisa puoli: OTP sisältää noin kahdellatuhannella sivulla valtavan määrän taustamateriaalia Uuden testamentin tutkimukselle.  Joka lukee Riemuvuosien kirjaa tai Ensimmäistä Heenokin kirjaa katsoo varmasti Jeesusta edeltävään aikaan ja saa vaikutelman siitä, miten juutalaiset mihinkin asiaan suhtautuivat.  Vaikka myös tällä kohdalla on otettava huomioon monta hankaloittavaa tekijää - esim. Riemuvuosien kirjalla on paljon liittymäkohtia Qumraniin eikä se välttämättä edusta koko juutalaisuutta - on eksegeettisesti suuri virhe olla ottamatta huomioon UT:n juutalaista taustaa.  Etkä voi ottaa huomioon sitä mitä et tunne.