Job

Jobin kirja herättää ja on aina herättänyt ristiriitaisia tunteita. Kirja käsittelee ongelmista vaikeinta, kärsimyk­sen ongelmaa ja kysymystä, miksi Jumala sallii kärsimyk­sen. Toiset pitävät Jobin kirjan sanomaa syvällisimpänä ja parhaimpana, mitä tästä aiheesta on koskaan kirjoitet­tu. Toisten mielestä taas tämä kirja riistää koko kysymyk­senasettelulta vihoviimeisenkin järkevyy­den. Todellisuudessa Jobin kirja käsittelee elämämme suurta ongelmaa harvinaisen syvällisesti ja viisaasti. Pinnalliseksi tätä kirjaa ei kukaan vakavissaan väittäne.


Harvan Raamatun kirjan kohdalla olemme niin ymmällämme kuin Jobin suhteen miettiessämme, kuka sen on kirjoit­tanut ja koska. Kirjassa näyttää olevan vanhan itämaisen viisauden aineksia, jotka viittaavat jopa patriarkkojen aikaan. Jobin kirjassa käsitellään ongelmia, joita mietittiin eri puolilla Välimeren itäisiä kolkkia jo ainakin v. 2000 eKr. Kuitenkaan kirja ei ole niin vanha kuin sen käsit­telemät kysymykset ja sen lopullinen muoto voi olla hyvinkin myöhäinen. Kirjoit­taja jää meille täysin tuntemattomak­si. Joudumme tyyty­mään siihen tietoon, että kirja on Raamatussamme.


Jobin kirjasta erottuvat helposti sen kaksi osaa, proosan muotoon kirjoitettu kehyskertomus (luvut 1-2; 42:7-17) ja tähän väliin sijoittuvat runomuotoon puetut keskustelut. Monet tutkijat ovat erottaneet kehyskertomuksen alkuperäiseksi, keskusteluista irralliseksi teokseksi ja keskustelut myöhemmin lisätyksi osaksi. Näiden osien iästä ja keskinäisistä suhteista ei vallitse minkäänlaista yksimielisyyttä.

Kehyskertomuksen välissä käydyt keskustelut avaavat kysymyksenasettelua kärsimyksen ongelmasta. Sekä Jobin että hänen ystäviensä mielestä kärsimys on synnin seurausta. Job kärsii mielestään syyttä ja hän vaatii Jumalaa tilille, koska syytön ei saa kärsiä. Hänen ystäviensä mukaan Job on tehnyt syntiä, koska syytön ei kärsi. Aiemmin mainitsematta jääneen nuoren Elihun puhe (32-37) muodostaa sillan Jumalan puheeseen (38-42:6), joka antaa Jobille lopullisen vastauksen: Jumala on suuri.


Nykyasussaan kirja muodostaa ehyen kokonaisuuden. Sitä on sattuvasti verrattu vuosisatojen aikana eri rakennustyylien vallitessa muotonsa saaneeseen monumentaalirakennukseen, jota kukaan ei enää tahdo purkaa osiin eikä palauttaa alkuperäiseen muotoonsa. Kirja voi olla tutkijoille arvoitus, mutta Raamatun lukijalle se on aarre.

Jobin kirja on kyselijän kirja. Se ei opeta paljonkaan, ennen kuin kohtaamme itse kärsimyksen. Silloin se on korvaamaton kirja: Jollakin on ollut aivan samat kysymyk­set kuin minulla! Jumala sallii ihmisen olla kämmenellään ja esittää kysymyksiään. Meidän ei tarvitse tehdä omatekoista järkeen perustuvaa jumalaa. Saamme opetella tuntemaan elävää Jumalaa ja hänen valtasuuruuttaan.


Kristittyinä luemme Jobin kirjaa myös pitäen Golgatan ristin mielessämme. Jos joku on meille käsittämätöntä niin se, että Jeesuksen piti kärsiä ja kuolla meidän edestämme. Miksei Jumala antanut syntejä anteeksi muuten vain? Jobin kirja opettaa kyselemään rauhassa, ehkä saamatta vastausta mutta pysyen Jumalan kämmenellä. Emme me näe edes sitä, millaisista helvetin syvyyk­sistä meidän sielumme on tempaistu ylös. Emme myöskään käsitä, millainen kirkkaus meille on Kristuksessa varattu. Kärsimyksen ongelma on meille mahdoton ratkaistavaksi. Järkyttävin ja syvällisin vastaus tähän ongelmaan on Jumalan oma kärsiminen ristin puulla, pilkattuna ja häväistynä. Me tarvitsemme Jumalan antaman iankaik­kisuuden tämän rakkauden ja viisauden tajuamiseen. Tässä maailmassa on syytä tyytyä kumartamaan suurta Jumalaa.