Joona

Profeetta Joona lähetetään viemään Herran sana Niniveen, Assyrian pääkaupunkiin. Näin kirjan edellyttämä tilanne on karkeasti helppo määrittää. Assyria oli voimissaan 700-luvulla ja sen pääkaupunki Ninive tuhottiin v. 612. Kirjan kirjoittamisajankohta on kiistanalainen: Vanhempi käsitys, jonka mukaan kirja on kirjoitettu Jerobeam II:n aikana (787-747) on nykyään harvinainen (ks. kuitenkin 2. Kun. 14:25!). Usein kirja ajoitetaan varsin myöhäiseksi, persialaisaikaan tai hellenistiseen kauteen. Kannattajansa on myös 500-luvun loppupuolella.

Joonan kirja poikkeaa muista pikkuprofeetoista siinä, että se sisältää vain niukasti profetiaa (3:4) ja sen pääpaino on profeettaan liittyvässä kertomuksessa. Joona ei tahdo lähteä Niniveen saarnaamaan. Syynä ei ehkä ole ymmärrettävä pelko, vaan liittyminen kirjan pääaiheeseen. Tämä pääaihe ymmärretään edelleen eri tavoin ja päävaihtoehtoja on kaksi.

Toisten mielestä kirjan keskeinen piirre on juutalaisten ja pakanoiden suhde: Joona ei lähde saarnaamaan, koska hän torjuu pakanoiden kääntymisen. Jumala osoittautuu kuitenkin armolliseksi koko ihmiskuntaa kohtaan. Näin Joonan kirjan sanoma olisi, että Herra ei ole yhden kansan valitessaan hylännyt ihmiskunnan loppuosaa vaan kääntyy myös sen puoleen. Tämä näkökulma nousee esille esim. useissa psalmeissa (esim. Ps 117). Tässä tulkintavaihtoehdossa huomio kannattaa kiinnittää pakoilevaan ja kiukuttelevaan Joonaan ja nopeasti Jumalan puoleen kääntyviin pakanoihin, niin merimiehiin kuin Niniven asukkaisiinkin.

Toisen vaihtoehdon mukaan kirja ei puhu lainkaan pakanoiden ja juutalaisten suhteesta vaan oikeasta ja väärästä profetiasta: Joona tietää Jumalan kuitenkin armahtavan Niniven – toki tietää koska on profeetta! - eikä hän halua osoittautua vääräksi profeetaksi. Hän on oikeassa ja Jumala armahtaa kaupungin. Joona ei tyydy siihen, että hän osoittautui loistavaksi parannussaarnaajaksi. Hän on mielestään osoittautunut vääräksi profeetaksi ja on siksi katkera ja kapinallinen. Jumalan puhe hänelle osoittaa tämän tulkinnan mukaan, ettei hän tahdo jumalattoman kuolemaa vaan kääntymystä. Sivuasiaksi sen rinnalle hänelle jää, sanovatko ihmiset hänen toimintaansa johdonmukaiseksi ja loogiseksi.

Kirja jakaantuu selkeästi kahteen osaan: Luvut 1-2 kertovat siitä, miten Joona saa tehtävän, mutta kieltäytyy. Luvut 3-4 kertovat siitä, miten Joona saa uudelleen saman tehtävän ja suostuu siihen.