Psalmit

Psalmien kokoelma sisältää hyvin erilaisia ja eri-ikäisiä lauluja. Usein niiden iän määrittäminen on hyvin vaikeaa: Kohtaamme elävän, heprealaisen lauluperinteen, jossa tekijänoikeuksia ei tunnettu. Tarkkaavainen lukija huomaa, että jonkin psalmin osa saattaa esiintyä sanasta sanaan toisessa psalmissa (ks. psalmit 60 ja 108). Lauluja on laulettu, muokattu ja käytetty uudelleen kokonaan tai osittain. Juuri sellaisena ne tuovat eteemme heprealaisen, Jumalaan uskovan ihmisen. Hän kiittää suurta Jumalaa kotionnestaan, valittaa vaaroja ja tuskaansa, tunnustaa syntinsä, kulkee yhdessä muiden kanssa temppeliin ja kiittää suurta Jumalaa, jonka käsissä on koko maailma.

Psalmeja voidaan lukea monesta eri näkökulmasta. Historiallinen tutkimus pyrkii mahdollisuuksien mukaan selvittämään, mitä laulajan sanat tarkoittivat syntytilanteessaan. Tämä näkökulma on yliopistolla harjoitettavan raamatunselityksen päätehtävä. Se avaa tuoreen näkökulman Jumalaan uskovien ihmisten arkeen ja sen iloihin ja suruihin. Lukija huomaa hämmästellen, ettei ihminen ole muutamassa vuosituhannessa muuttunut miksikään.

Usein yliopistomaailmassa on sivuutettu toinen näkökulma: Kristuksen Kirkko uskoo, että sama Jumala on puhunut sekä vanhan että uuden liiton aikana ja lukee siksi myös psalmeja Kristuksesta käsin. Tämä näkökulma antaa aiheen kaivaa esille Kirkon vanhat raamatunselittäjät, jotka ovat eläneet psalmeista ja löytäneet niistä syvän lohdutuksen.

Tarjolla on vielä kolmas näkökulma, joka on läheistä sukua kahdelle edelliselle. Psalmien lukija ei pysähdy vain historiaan, vaan huomaa vanhojen laulujen antavan eväitä omaan elämään. Kirkossa ei ole turhaan vanha perinne painaa samoihin kansiin Uusi testamentti ja psalmit – kun koululaisella, rintamalle lähteneellä sotilaalla tai hotellihuoneeseen tulleella satunnaisella matkailijalla on kädessään uuden liiton kirja ja rukouskirja, mukana on Jumalan sanan ydin. On hyvä opetella rukoilemaan psalmien sanoin.

Nyt Raamatuissamme olevassa Psalmien kirjassa on viisi kirjaa, jotka kaikki päättyvät Jumalan ylistykseen, doksologiaan (1-41; 42-72; 73-89; 90-106; 107-150). Jako on nuori ja siinä on nähtävissä ilmeisesti halu jakaa psalmit kuten toorakin viiteen kirjaan. Psalmien kirjan yksityiskohtainen toimitushistoria on monimutkainen asia, mutta tässä on huomattava kirjan sisältämät osakokoelmat:

3-41  Daavidin psalmeja

42-49 Koorahilaisten psalmeja

51-72 Daavidin psalmeja

73-83 Aasafin psalmeja

108-110 Daavidin psalmeja

120-134 Matkalaulut

138-145 Daavidin psalmeja

146-150 Ylistyspsalmeja

Psalmit ovat olleet alkuaan lauluja. Psalmien otsikot saattavat sisältää laulunjohtajalle annettavia ohjeita, jotka ovat kertoneet psalmin sävelen. Niistä meillä ei valitettavasti ole tietoa. Sen sijaan lukija törmää useissa psalmeissa moniin soittimiin, joista useimmat pystytään määrittämään. Hyvä esimerkki tästä on kokoelman viimeinen psalmi, joka antaa ymmärtää, miten reipasta meno saattoi olla lauluja laulettaessa.

Tässä raamatunlukuohjelmassa jokainen lukee psalmeja omaan tahtiinsa. Suomalaiselle lukijalle ylivoimainen selitysteos on Antti Laaton Kristus Psalmeissa. Sen rinnalla on hyvä lukea kaikkia vanhoja ja koeteltuja teoksia, jotka avaavat psalmeja Kristuksesta käsin – niistä ehkä tunnetuin on Lutherin Seitsemän katumuspsalmia.