Ruut

Lyhyt Ruutin kirja on eräs kauneimmista helmistä Raamatun helminauhassa. Nykyisessä muodossaan, se on kappale suuren kuningas Daavidin suvun esihistoriaa.

Kirjan juoni on nopeasti kerrottu. Se kertoo siitä, miten betlehemiläinen Elimelek joutui lähtemään nälänhätää pakoon Mooabiin vaimonsa Noomin kanssa. Siellä heille syntyi kaksi poikaa, jotka avioituivat mooabilaisten naisten kanssa. Kuolema vei kuitenkin ensin Elimelekin ja sitten kaksi poikaa ja näin yksi vanha (Noomi) ja kaksi nuorta leskeä (Ruut ja Orpa) oli vailla elättäjää. Orpa lähti etsimään turvaa oman sukunsa piiristä, Noomi ja Ruut lähtivät Betlehemiin. Värikkäiden vaiheiden jälkeen Ruut avioituu Boas-nimisen betlehemiläisen kanssa ja hänestä tulee Daavidin esiäiti.

Nämä tapahtumat kuvataan herkästi ja kauniisti, tavalla joka ei voi olla vuosituhansien jälkeen koskettamatta lukijaa. Joidenkin tutkijoiden mukaan kertomus ei ole alun perin viitannut Daavidiin ollenkaan ja on iältään nuori. Selittämättä kuitenkin jää silloin, miksi joku olisi halunnut sepittää tarunhohtoiselle kuninkaalle mooabilaisen vaimon, varsinkin kun avioituminen ei-juutalaisten kanssa oli kielletty. Kirja on ilmeisesti syntynyt Israelin kuningasajalla.

Nykyajan lukija tarvitsee kirjan ymmärtämiseen muutaman taustatiedon.

Ruutin kirjan taustalle on ajateltava tuomarien ajan yhteiskunnallinen tilanne. Hyvinvointivaltio oli tuntematon käsite. Ellei ihminen onnistunut olemaan oman onnensa seppä, turvaverkoston muodostivat perhe ja suku. Ellei näitä ollut, ihminen putosi läpi kaikkien turvaverkkojen. Nuori nainen saattoi avioitua uudelleen. Ellei se onnistunut, hänen oli valittava katunaisen osan ja suuren köyhyyden välillä. Vanha Noomi muodosti miniöilleen taakan: Nuorella naisella saattoi olla mahdollisuus avioitua uudelleen, mutta lisää sukulaisia tuskin kukaan ottaisi elättääkseen. Toinen miniöistä, Orpa, lähtikin etsimään turvaa omasta yhteisöstään. Ruut ei anna periksi tosiasioille, vaan seuraa Noomia Betlehemiin.

Osa naisen sosiaaliturvaa oli lesken oikeus avioitua kuolleen miehensä sukulaisen kanssa (5. Moos. 25:5-10). Avioliitosta syntynyt esikoinen katsotaan sen mukaan ensimmäisen miehen pojaksi, joka peri isänsä omaisuuden. Tässä tapauksessa asiaan liittyy myös maatilan historia: Vaikka ihminen saattoi Israelissa menettää maatilansa, maata ei varsinaisesti koskaan myyty, koska se kuului Jumalalle. Sukulaisten oli mahdollista lunastaa se takaisin. Suvun piiristä noussut lunastaja siis nousee puolustamaan sitä, joka ei pysty puolustamaan itseään. Tämä käsitys lunastuksesta on laaja ja merkityksellinen VT:ssa. Maata takaisin lunastettaessa lunastajan oli otettava vastuu niistä ihmisistä, joita sen oli alun perin pitänyt elättää. Tässä tapauksessa se merkitsi avioliiton solmimista Ruutin kanssa.

Ruutin kirja näyttää puhuvan vain vähän Jumalasta. Tarkempi lukeminen osoittaa, että tämä kirja puhuu nimenomaan Jumalan uskollisuudesta ja johdatuksesta. Huolimatta romanttisesta kauneudestaan – tai ehkä juuri siksi – se voi antaa voimaa luottaa Elävän Jumalan johdatukseen kaikkein synkimmissä elämän vaiheissa. Syvällisen merkityksen koko Ruutin kirja saa Uudesta testamentista käsin: Kristus on meidän Lunastajamme, joka puolustaa puolustuskyvyttömiä omiaan.