top of page

Tuomarien kirja

Tuomarien kirja vie lukijansa ikään kuin kulkemaan  aamuhämärän tunteihin, ikiaikojen Israeliin. Tavalliselle  raamatunlukijalle on tarjolla vaikuttavia kertomuksia ja hämmentäviä  huomioita.


Tuomarien kirjan tapahtumat sijoittuvat aikaan,  jolloin israelilaiset eivät muodostaneet vielä yhtenäistä valtiota.  Kansa oli tullut maahan, mutta kirjan ensimmäinen luku kertoo siitä,  miten sen valtaaminen oli tapahtunut heimokunnittain ja onnistunut vain  osittain. Maahan asettumisen tuloksena eri puolilla asui ihmisiä, jotka  ymmärsivät itsensä israelilaisiksi. Israelia valtiona ei kuitenkaan  ollut olemassa, vaan kyse oli hajanaisesta heimoliitosta. Sitä ohjasivat  paikalliset johtajat. Tuomarin kirjassa tämä aika esitetään pahaksi ja  sekasortoiseksi ajaksi, jolloin ei ollut olemassa Joosuan tapaista  johtajaa ja jolloin ihmiset olivat unohtaneet Jumalan. Kirja vaikuttaa  hajanaiselta eikä se ole sattuma: Hajanainen oli aikakin.


Näissä paineissa astuivat esille tuomarit. He olivat  hätätilanteessa esille nousseita sotilasjohtajia, joita johti Jumalan  Henki. Tämä piirre – Jumala antaa Henkensä ihmiselle ja tekee hänestä  kansan johtajan ja pelastajan – on ratkaisevan tärkeä piirre Tuomarien  kirjassa. Tuomareita on totuttu luonnehtimaan "karismaattisiksi  sotilasjohtajiksi", jotka yhdistävät hajanaisen heimoliiton taistelemaan  yhteistä vihollista vastaan. Heidän valtansa ei periytynyt isältä  pojalle. Eri puolilla maata saattoi toimia samanaikaisesti pienempiä  tuomareita.


Tuomarien kirjan antama kuva esittämästään ajasta on  muotoiltu esim. 2:11-19: Kansa luopui Jumalasta ja sain rangaistuksensa,  huusi hädässään Jumalaa ja sai avun, mutta luopui taas. Luopumisen,  palaamisen ja uudelleen luopumisen vaihtelu on osa koko kirjan juonta:  Kaikki tähtää sekasortoisen ajan päättymiseen ja lopulta Daavidin  kuninkuuteen.


Tavallinen Raamatun lukija hämmentyy usein Tuomarien  kirjan äärellä. Israelilaiset toimivat monessa suhteessa yllättävällä  tavalla: He esim. vaalivat epäjumalankuvia, uhraavat tyttäriään tai  käyvät porton luona. Näihin meille outoihin piirteisiin on syytä  suhtautua rauhallisesti: Tämä on aamuhämärän kirja ja siinä on sekä sen  viehätys että vaikeus. Ensinnäkin aika nimenomaan esitetään huonoksi ja  jumalattomaksi ajaksi. Toiseksi Jumala kutsui aikanaan Abrahamin varsin  lyhyesti ja sen jälkeen Jumalan kansa oli vielä paljon Herralta  saamassa. Nyt käsillä oleva aikakausi on vaikea ja hankala, mutta sen  ryteikköjen läpi luikertelee Jumalan Raamatun koossa pitävä  pelastushistorian punainen lanka.

bottom of page