Adam - missä olet?

Adam - missä olet?

[Tämä esitys on osa tammikuussa 2021 pidettyä verkkoraamattukurssia]


Nyt alkavassa sarjassa avaamme Vanhan testamentin ja sen aivan ensimmäiset sivut. Aiheita olisi silloin tarjolla paljonkin, mutta tällä kertaa keskitymme nimenomaan ensimmäisiin Raamatun esit-telemiin henkilöihin. Teemme siis tuttavuutta Aadamin ja Eevan, Kainin ja Aabelin ja muutamien muiden kanssa.  Nämä ensimmäiset henkilöhahmot ovat monella tavoin hyvin kiinnostavia. Raa-matun kertomusten kirjaimellisen merkityksen lisäksi näillä kertomuksilla on laajat vertauskuval-liset merkitykset. Tänä päivänä Aadam löytää Eevansa, käärme luikertelee paratiisiin ja Kain vi-haa Aabelia; edelleen katsotaan toivoen sateenkaarta ja aina vain rakennetaan Baabelin tornia. Tämän lisäksi monet aivan ensimmäisten kertomusten asiat kertautuvat Raamatun viimeisillä sivuilla, muutenkin kuin niin, että Raamattu alkaa luomisesta ja päättyy uuteen luomistyöhön. Opit-avaa riittää – Jumalan sana on käsittämättömän rikas!



Luominen – mitä siitä pitäisi ajatella?


Tällä sarjalla emme syvenny Raamatun kertomusten ja nykyajan luonnontieteen väliseen jännitteeseen. Toteamme lyhyesti, että tieteelliset teoriat ovat tieteellisiä teorioita: Ne muuttuvat ja niiden tulee muuttua. Luonnontieteilijän tehtävä on pyrkiä hahmottamaan paras mahdollinen teoria ja toisten tehtävä on kritisoida ja haastaa sitä. Kristillinen uskomme ei perustu muuttuvaan tieteeseen, vaan muuttumattomaan Jumalan ilmoitukseen. Me emme usko Jumalaan siksi, että meille on esitetty kiistaton näyttö Jumalasta, vaan siksi että Pyhä Henki on synnyttänyt uskon meidän sydämessämme ja pitää sitä yllä. Tiedemiehet katsovat tutkimuskohdettaan toisin ja heidän tulee niin tehdäkin Siksi on viisasta kohdata luonnontieteen teoriat tieteen kentällä, ei uskonopin alueella. Tämä säästää sekä nuoret että vanhat paljolta turhalta parranpärinältä.



Jumalan tilanhoitajat



Luotuaan ihmisen Jumala siunasi hänet ja antoi hänelle tehtävän:

Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu." (1. Moos. 1:28).

Juuri tässä kohdassa käy ilmi sekä ihmisen erityisluonto että tehtävä. Edes syntiinlankeemuksen jälkeen tilanne ei ole muuttunut. 

   Jumala on asettanut ihmisen erityisasemaan, joka on erilainen kuin koko muulla luomakunnalla. Ihmisen kanssa Jumala puhuu suoraan ja kasvokkain, vain ihminen voi tehdä syntiä ja olla vas-tuussa hänelle ja vain ihmisellä on kuolematon sielu. Nykyään moni kiistää ihmisen oikeuden pi-tää kotieläimiä, teurastaa eläimiä ja käyttää luontoa hyväkseen. Se oikeus ihmisellä kuitenkin pe-riaatteessa on, luomisesta lähtien.

   Samaan asiaan liittyy Jumalan antama tehtävä. Ihmisen tehtäväksi ei ole annettu saalistaa hillit-tömästi, kiduttaa luontokappaleita eikä turmella Jumalan luomaa maailmaa. Ihmisellä on kuin ti-lanhoitaja, jolla on velvollisuus pitää hyvää huolta tästä maailmasta. Tästä näkökulmasta pidäk-keetön luonnon tuhoaminen, kemikaalien syytäminen ympäristöön ja luonnonvarojen riistäminen on yhtä väärin kuin ahneen ja välinpitämättömän vuokralaisen toiminta on meidän omissa silmis-sämme. Luomakunta on syytä antaa seuraavalle polvelle vähintään yhtä hyvässä kunnossa kuin se oli kun me sen itse saimme.

   Viimeistään viimeisten vuosikymmenien aikana myös jokaisen suomalaisen kristityn on pitänyt pysähtyä peilin eteen. Onko oma elämäntapani varmasti vastuullinen? Vanhempi väki muistaa hy-vin ajan, jolloin liha oli pöydässä harvinainen ja nimenomaan sunnuntaiksi varattu herkku. Lauan-taimakkaraa saatiin viikonvaihteessa, ei arkisin. Pitääkö minun oikeasti päästä Thaimaan rannoille tai muualle kauas, vielä useinkin?  Tarvitsenko kaiken tavaran, mitä mainostajat keksivät minulle tarjota?  En vaadi keneltäkään luostarielämää, mutta kunnioitan jokaista joka ottaa elämäntavas-saan huomioon sen, missä maailmassa nyt vaippaikäiset lastenlapsemme kerran kasvavat.



Ei yksin



Ensimmäisistä luvuista lähtien Raamattu kertoo, että ihmisen ei ollut hyvä elää yksin. Ihminen kaipaa toista ihmistä, toisia ihmisiä ja on yhteisöllinen olento. Palaamme tähän asiaan tarkemmin puhuessamme Aadamista ja Eevasta, mutta toteamme jo tässä vaiheessa, että erityisesti perheen ja avioliiton yllä lepää Luojan siunaava käsi.

   Yhteyden kaipuu ei kuitenkaan rajoitu ainoastaan avioliittoon. Ihminen kaipaa seuraa: ystäviä, naapureita, sukulaisia. Joku kaipaa enemmän, joku vähemmän, mutta jo luomisesta lähtien ihmistä koskettaa ystävyys ja toisten ihmisten seura. Kun Kristuksen Kirkkoa verrataan Jumalan perhee-seen tai sitä kutsutaan hänen kansakseen, sanoilla on selvä kosketuspohjansa omaan luotuisuu-teemme. Länsimainen kristillisyys on tahtonut tulla hyvin yksilökeskeiseksi ja usko on tullut yksi-tyisasiaksi. Kokonaan toisenlainen kuva tulee meitä vastaan Raamatusta ja itse asiassa muiden mantereiden kristityt ovat meille tässä usein erinomaisia opettajia. Yhteisöllisyyden pitäisi edel-leen olla Kirkon todellinen valtti: Täällä ketään ei jätetä, vaan toinen pitää huolen toisesta.



Käärme paratiisissa 


Luomisen ohella alkulukujen merkittävin kertomus on Raamatun kuvaus siitä, miten ihminen onnistui pilaamaan kaiken, sikäli kun asiat olivat hänen omissa käsissään. Syntiinlankeemuskertomus on psykologisesti taitava, aivan valtava kertomus. Ihminen on heikko ja nimenomaan kielletty hedelmä houkuttaa aina. Kertomus sisältää valikoiman, jota käärme käyttää edelleen varsin menes-tyksellisesti, ja paljon muuta.

   Jo Uuden testamentin aikana yhdistettiin toisiinsa paratiisin käärme ja Saatana. Mutta mistä pa-ratiisiin tuli käärme, jos Jumala loi kaiken hyväksi? On kysymyksiä, joihin emme saa vastauksia. Kristillisen uskon mukaan tässä maailmassa ei ole mitään muuta kuin Jumalan luomaa, eikä Juma-la ole luonut mitään muuta kuin hyvää. Ei siis ole olemassa Saatanaa muuten kuin Jumalan luo-mana eikä Jumala luonut häntä alun perin pahaksi. Raamattu ei anna yksiselitteistä vastausta, mut-ta Kirkon opettajat ovat katsoneet, että Saatana on Jumalan luoma enkeli, joka yhdessä joidenkin muiden kanssa lähti väärälle tielle. Ehkä tosiaan on niin, että enkeliruhtinaan valtasi ylpeys, itsek-kyys ja vallanhalu. Hän lankesi, eikä se yllättänyt Jumalaa. Saatanalla ei ole ollenkaan omaa val-taa, vaan ainoastaan sen verran kuin Jumala hänelle antaa, ja sen vähän vain väliaikaisesti. On vanha hyvä viisaus, ettei pidä olla liian kiinnostunut pimeydestä. Meille riittää valkeus, ja siksi puhumme enemmän Jumalasta kuin Saatanasta.

   On suurta viisautta opetella tunnistamaan tärkeä nollasummapeli. Missä Jumalan kaikkivaltius unohdetaan, siellä pimeyden valloille ja Saatanalle tulee tilaa. Eletään pelon ja uhkakuvien maa-ilmassa. Missä Jumalan kaikkivaltius muistetaan ja se on ilon ja kunnioituksen aihe, siellä Saata-nan käsiin jää vain vähän ja huonoja kortteja.  Joka pelkää kaikkivaltiasta Jumalaa, sen ei tarvitse tässä maailmassa pelätä mitään muuta.



Onko Jumala todella sanonut?



Käärmeen viettelykeinot eivät ole muuttuneet aikojen kuluessa. 

   Ensimmäinen pyrkimys on saada ihminen epäilemään selvää Jumalan käskyä.  Ensin käärme esittää karkean ylilyönnin, ja kysyy onko Jumala kieltänyt syömästä kaikista puista. Erityisesti on syytä huomata kysymyksen muoto: ”Onko Jumala todella sanonut?”  Olisiko tuossa pohdittavaa, tulkinnanvaraa tai pikku mahdollisuus joustoon? Juuri tällä tavalla kristittyä ihmistäkin koetetaan tänään saada ensin kysymään, kieltääkö tai Raamattu tosiaan asian, joka on ilmiselvä. Tämän jäl-keen tapaa meidän keskellämme alkaa keskustelu siitä, onko Raamattua oikeasti tulkittava noin kirjaimellisesti. Aika pian sen jälkeen muistutetaan siitä, että Raamattuhan on ihmisten kirjoittama kirja eikä se sovi sellaisenaan enää meidän aikaamme. Kun Jumalan sana on tällä tavalla suhteellistettu, ollaan jo pitkällä ja käsi on jo ojossa kohti kiellettyä hedelmää.

   Toinen pyrkimys on saattaa ihminen epäilemään Jumalan hyvyyttä. Jumala oli kyllä kieltänyt puusta syömisen, mutta syytä kannatti käärmeen mielestä katsella hieman tarkemmin. Tänä päivä-nä palavakin kristitty jäähtyy aika nopeasti, jos Jumalan isällinen ja hellä hyvyys katoavat näköpii-ristä. Jumala on kyllä käskenyt ja kieltänyt, mutta miksi? Ja miksi hän ei kuuntele rukouksiani ja vastaa niihin – tämän jälkeen tie on auki joko käärmeen houkutuksille tai katkeran marttyyrin hammasta purevalle kuuliaisuudelle. Mieti hetki, mitä sinä tekisit, jos saisit – mikä on mahdotonta – kahden viikon loman kaikista Jumalan käskyistä? Katkera marttyyri riemastuisi, vapaa ja Juma-lan hyvyyteen luottava armolapsi pudistaisi hölmistyneenä päätään – mitä minä sellaisella lomalla teen, kun hyvä Jumala rakastaa minua ja on tarkoittanut kaikilla käskyillään minun parastani? Jos Jumalan käskyjen takaa katoaa hyvä Jumala, käskyt ja koko kristillinen elämänmuoto ovat vain tyhjä kuori, jotka eivät kauan koossa kestä.

   Tämän jälkeen Eeva alkaa katsella kiellettyä hedelmää, ja siinä vaiheessa käärmeen tarvitsee enää vain odottaa. Kun silmä ja sydän alkavat kiintyä houkutuksiin, muu osa ihmistä seuraa peräs-sä pikapuolin. Joka haluaa varjeltua lankeemukselta, tekee viisaasti vastustaessaan sitä heti alusta lähtien. Alkaessaan kuunnella käärmettä ja vilkuillessaan hedelmää, Eeva oli jo ottelunsa hävin-nyt. Ja sen jälkeen tarvittiin enää rikostoveria huonoa omaatuntoa helpottamaan, eikä sellaisen löytäminen ole koskaan vaikeaa, ei vaikka maailmassa olisi lisäksesi vain yksi ihminen.

   Toisinaan media saa nauttia täysin siemauksin tunnetun ja tunnustavan kristityn seksuaaalisista lankeemuksista. Paljastuu, että julkisuudessa tiukkaa linjaa vetänyt kristitty on toiminut omassa elämässään aivan toisin. Nämä ovat meille tylyjä oppitunteja siitä, miten synti asuu jokaisessa kristityssä, mutta myös muusta: Miten ihminen lankeaa syntiin? Lankeaminen julkisyntiseen te-koon on vasta viimeinen tappio monien hävittyjen taistelujen joukossa. Ensin sydämessä on väärä ja Raamatun vastainen asenne toiseen ihmiseen, ja sitten himo, jota ei ymmärretä pitää kurissa. Vasta tämän jälkeen huulille nousevat ensimmäiset sanat tai lähtee ensimmäinen tekstiviesti. Lop-pumatkan käärme taluttaa jo tasaista tietä kuten hän teki Eevankin kohdalla.

   Käytin tässä kuudennen käskyn alueelta otettua vertausta, mutta sama kaava toistuu jokaisen Jumalan käskyn kohdalla. Varkautta ja varojen väärinkäyttöä edeltää jo pitkä lankeemusten ketju. Lyöntiä ja murhaa edeltää viha, jota ei pidetä kurissa. Vanhempien unohtamista edeltää kiittämät-tömyys ja itsekkyys. Juorujen levittämistä edeltää ilo toisen epäonnistumisesta – kyllä käärme polkunsa löytää.



Vastuu kiertää



Varsin vaikuttava ja usein toistuva näytös esitetään, kun ihminen jää kiinni synnistä. Kun Aadamia vaaditaan tilille, hän löytää nopeasti syylliset: ” Nainen, jonka sinä annoit minulle kumppaniksi …”    Syyllinen on siis toisaalta nainen, joka vietteli, ja Jumala, joka antoi miehelle naisen kump-paniksi. Kun katse kääntyy naiseen, hän löytää äkkiä syyllisen: ”Käärme petti minut …” Kumpikaan ei siis suostu kantamaan vastuuta omasta synnistään, vaan vastuu lähtee välittömästi kiertämään. Vastuunotto omista synneistä on vaikeaa, vastuun kierrättäminen muille aina yhtä houkuttavaa. 



Aadam, missä olet!


Psykologisesti upea näkökulma tulee esille myös siinä, miten Jumala etsii ihmistä. Sillä hetkellä ihminen piiloutuu ja yrittää alastomana verhoutua miten tahtoo.  Sama kertautuu jo ihmisten kes-kinäisissä suhteissa: Ei ole helppo tulla ihmisen eteen, jos tietää tehneensä väärin häntä kohtaan. Vielä paljon enemmän tämä pitää paikkansa Jumalan kohdalla. Ihminen karttaa Jumalaa, koska valo paljastaa synnin:


”Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi.” (Joh. 3:20)


Tästä huolimatta Jumala kulki paratiisissa ja kutsui ihmistä. Koko Jumalan toiminta tämän jälkeen voidaan tiivistää juuri tähän: Jumala kulkee ja etsii syntiin langennutta ihmistä, jota hän kaikesta huolimatta rakastaa palavammin kuin kukaan pystyy kuvaamaan. Juuri tässä on koko Raamatun punainen lanka: Ihminen on Jumalan luoma, mutta syntiin langennut ja eksynyt pois hänen luotaan. Jumala lähetti oman poikansa etsimään sitä, mikä on kadonnutta. Syntien sovitus Golgatan ristillä merkitsi sitä, että Jumala suostuu sovintoon ja etsii luokseen jokaista, joka on joutunut kau-as ja pois.

   Ihminen ajettiin pois paratiisista ja portille asetettiin vartijaksi enkeli kädessään leimuava miek-ka. Koko loppuosa Raamatusta kertoo siitä, miten Jumala avasi meille paluutien. ”Vaimon siemen”, Kristus, tallasi rikki käärmeen pään, voitti vihollisen ja avasi taivaan portit.


Adam - missä olet?