[Tämä opetus on osa tammikuussa 2021 pidettyä verkkoraamattukoulua]

Ensimmäisen Mooseksen kirjan luvut 1-11 kertovat maailman esihistorian. Tietyssä mielessä kertomus huipentuu kuvaukseen Baabelin tornista (luku 11). Kuten kaikki alkulukujen kertomukset myös tämä on syvästi symbolinen, jo alkutekstissä, mutta sitten erityisesti Kirkon tulkintahistoriassa.

Ihmiskunta kokoaa voimansa

Vedenpaisumuskertomus kuva, miten synti kasvoi maailmassa sanoin kuvaamattomiin mittoihin ja miten se veti päälleen Jumalan rangaistuksen. Vedenpaisumuksen jälkeen ihmiskunnan historia jatkuu ja voimistuu uudelleen. Tämä voimansa uudelleen saanut ihmiskunta ei kuitenkaan käänny Jumalan puoleen, vaan alkaa nimenomaan kilpailla hänen kanssaan. Yhteistyössä toimiva ihmiskunta on kapinassa Jumalaa vastaan. Seurauksena on Baabelin kieltensekoitus ja näin ihmiskunta hajoaa satoihin eri kieliin ja kansoihin.

Kertomuksella on monta sovellutusta, mutta jo Ensimmäinen Mooseksen kirja on sijoittanut sen niin, että ymmärrämme tosiasian: Vedenpaisumuksen jälkeenkään synti ei lähtenyt tästä maailmasta eikä ihmiskunta elä kääntyneenä Jumalaan päin. Se etsii omaa voimaansa ja omaa oikeuttaan.

Maailmanhistorian aikana on ollut useita liikkeitä, jotka ovat pyrkineet kokoamaan koko ihmiskunnan yhteen. Monissa niissä näemme oikeita ja hyviä aineksia ja niitä on myös syytä tukea. Aikanaan Kansainliitto ja sen jälkeen YK ovat pyrkineet kansojen yhteistyöhön ja joidenkin mielissä on väikkynyt myös tietynlainen maailmanhallitus. Vahvemmin ajatus maailmanhallituksesta on elänyt suurvalloissa halki maailmanhistorian: Milloin Persia, milloin Rooma tai modernina aikana Saksa tai Yhdysvallat ovat katsoneet tehtäväkseen hallita koko maailmaa. Mutta hyvin vahvasti ajatus kansojen yhteydestä on elänyt aatteellisissa liikkeissä. Sosialismi ja kommunismi lähtivät siitä ajatuksesta, että yksittäinen ihminen ja koko ihmiskunta ovat olemukseltaan hyviä. Kun vain ihmistä opetetaan oikein ja yhteiskuntaan saadaan oikeat rakenteet, maailma kulkee kohti suurta onnen aikaa. Työtä tehdään nyt – mahdollisesti verenvuodatukseenkin turvautuen -, mutta ”huomispäivänä kansat on veljet keskenään”.

Jo kertomus Baabelin tornista tekee kristitylle selväksi, että voimansa kokoava ihmiskunta ei ole kulkemassa Jumalaa kohti, vaan hänestä poispäin. Ihminen on olemukseltaan ylpeä olento, joka ei taivu Jumalan hallintaan, ei yksinään eikä varsinkaan yhteisönä. Mitä suurempi on yhteisö, sitä varmemmin se luottaa omaan voimaansa. Raamatussa tämän huippu on Ilmestyskirja, jossa Jumalasta luopunut ihmiskunta käy Saatanan yllyttämänä Jumalan omien kimppuun ja pyrkii hävittämään heidät kokonaan.

Mitä kristityn siis pitäisi tehdä ja miten suhtautua tähän maailmaan? Profeetta Jeremia kirjoitti paljon myöhemmin kirjeen niille juutalaisille, jotka oli viety pakkosiirtolaisuuteen Jerusalemista, ja sattumalta juuri Baabeliin. Toiset profeetat olivat kertoneet heille, että he olivat aivan juuri pääsemässä takaisin omaan maahansa. Jeremian mukaan he puhuivat silkkaa roskaa. Jumala kyllä tuo kansansa pois Baabelista, mutta hänellä on oma aikansa. Nyt oli aika elää vankeudessa, ja käyttää se aika hyödyksi:

Rakentakaa taloja ja asettukaa niihin asumaan! Istuttakaa puutarhoja ja nauttikaa niiden hedelmistä! Ottakaa itsellenne vaimot, syntyköön teille poikia ja tyttäriä! Ottakaa pojillennekin vaimot ja naittakaa tyttärenne, että he saisivat poikia ja tyttäriä. Lisääntykää, älkää vähentykö! Toimikaa sen kaupungin parhaaksi, johon minä olen teidät siirtänyt. Rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidänkin menestyksenne. (Jer. 29:5-7)

Tässä on kristitylle hyvä ohje. Tässä maailmassa eletään ja pyritään auttamaan ihmisiä, aina siihen asti, kunnes Herra vie meidät kirkkauteen. Meidän tehtävämme on kyllä muistaa, että Baabel ei meidän työstämme paljon paremmaksi muutu, mutta silti pyrkiä pitämään huolta siitä luomakunnasta ja ihmiskunnasta, jonka Herra on meille antanut.

Yhden aikakauden päätös

Baabelin torni merkitsee Raamatussa yhden aikakauden päätöstä. Tähän asti Jumala on puhunut koko ihmiskunnalle, erottelematta kansojen ja heimojen välillä. Baabelin torni ja voimansa yhdistäneen ihmiskunnan kapina merkitsevät tämän vaiheen päätymistä umpikujaan. Seuraavassa luvussa Jumala kutsuu Abrahamin ja alkaa puhua yhdelle ihmiselle, yhdelle perheelle, yhdelle suvulle, heimolle ja lopulta kansalle. Vasta pitkän välivaiheen jälkeen ilmestyy Kristus ja Jumala alkaa puhua taas koko maailmalle.

Baabelin torni on myös tällä tavoin syvästi vertauskuvallinen kertomus. Missä Jumala lähestytään ilman Kristusta, rakennetaan aina Baabelin tornia. Tämä kuva puuttuu Roomalaiskirjeen ensimmäisestä luvusta, mutta asia on sama: Jumalasta luopunut ihmiskunta kulkee suuressa pimeydessä ja kohti lopullista tuomiotaan. Sama asia sanotaan toisaalla niin, että Jeesus Kristus on paitsi tie myös ainoa tie Jumalan luo (Joh. 14:6). Kaikki inhimillinen viisaus, kaikki vieraat uskonnot, kaikki ihmisen oma elämän parantelu on vain Baabelin tornin rakentamista, joko yksin tai yhdessä muiden kanssa.

Kieltensekoitus ja ensimmäinen helluntai

Tornin rakentamiseen liittyy kuvaus siitä, miten Jumala sekoitti ihmiskunnan kielet niin, ettei kukaan ymmärtänyt toinen toistaan. Juuri tähän liittyy koskettavalla tavalla Apostolien tekojen toisen luvun kuvaus ensimmäisestä helluntaista. Se on ikään kuin käänteinen kieltensekoitus: Kun Jumalan evankeliumia julistetaan, Herra kutsuu kaikkia kansoja, kaikkia heimoja ja kaikkia ihmisiä luokseen. Baabelissa ihmiskunta kapinassa oleva ihmiskunta lakkasi ymmärtämästä toisiaan. Kristuksen Kirkossa tapahtuu toisin: Toisiaan vierastavat ja vihaavat kansat löytävät kaikki Kristuksessa syntien antamuksen ja sovinnon Jumalan kanssa. Kristuksen Kirkko on rauhanvaltakunta, jota hallitsee Kuningas, Rauhanruhtinas. Tämä tulee upeasti esille Ilmestyskirjan kohdassa, jossa Johannes saa kurkistaa taivaan kirkkauteen:

Tämän jälkeen näin suuren kansanjoukon, niin suuren, ettei kukaan kyennyt sitä laskemaan. Siinä oli ihmisiä kaikista maista, kaikista kansoista ja heimoista, ja he puhuivat kaikkia kieliä. He seisoivat valtaistuimen ja Karitsan edessä yllään valkeat vaatteet ja kädessään palmunoksa ja huusivat kovalla äänellä:

- Pelastuksen tuo meidän Jumalamme, hän, joka istuu valtaistuimella, hän ja Karitsa!

Kaikki enkelit seisoivat valtaistuimen, vanhinten ja neljän olennon ympärillä, ja he heittäytyivät kasvoilleen valtaistuimen eteen ja osoittivat Jumalalle kunnioitustaan sanoen:

- Aamen. Ylistys ja kirkkaus, viisaus, kiitos, kunnia, valta ja voima meidän Jumalallemme aina ja ikuisesti! Aamen. (Ilm. 7:9-12)

Maailman lunastanut Kristus tekee jotakin, johon Jumalasta luopunut ihmiskunta ei pysty. Hänen Kirkossaan kohtaavat ihmiset, jotka tulevat kaikista kansoista, kaikista heimoista, kaikista kielistä, ja liittyvät yhteen ylistämään Jumalaa, Luojaansa.