Rauhaa ja melskettä: Kristityn vapaudesta ja muistelua vuosikymmenten jälkeen

Anekaupan arvioimisesta liikkeelle lähtenyt väittely aiheutti suuremman kiistan kuin aneteesit julkaissut Martti Luther oli koskaan loppuvuodesta 1517 osannut arvioida. Yhtäkkiä kaikkien katseet olivat kiinnittyneet Saksaan ja Wittenbergiin. Muutamia vuosikymmeniä aiemmin keksitty kirjapainotaito sai sanoman kiirimään kaikkialle. Pöydälle nousi yhä uusia kysymyksiä. Katolisen hurskauden ytimessä olivat olleet naimattomuuden ihanne ja siihen liittyen luostarilaitos, kuuliaisuus paaville ja hänen edustajilleen, päivittäiset uhrimessut ja pyhäinjäännösten kunnioittaminen. Muutaman vuoden aikana uskonpuhdistus iski kiinni kaikkiin näihin kysymyksiin ja osoitti, että näitä koskeva sovinnainen opetus ei pohjautunut Raamattuun.


  Jälkeenpäin on helppo huomata, että roomalais-katolinen kirkko eli noihin aikoihin syvää rappiotilaa.  Luther ei siitä huolimatta ilmaantunut tyhjästä, vaan hänellä oli suuri joukko edeltäjiä. 1300- ja 1400-luvun taideaarteisiin syventyvä hämmästelee taiteilijoiden syvää rakkautta Kristukseen. Rakkaimmilla Paul Gerhardtin virsillä on keskiaikaiset esikuvat, joita hän kehitti ja muokkasi. Siitä huolimatta katolisen kirkon hierarkia oli poikennut kauas siitä Kirkosta, jonka Uusi testamentti kuvaa. Renessanssipaavit, kardinaalit ja piispat keskittyivät aivan muihin asioihin kuin kristilliseen kilvoitukseen. Vasta reformaatio pakotti katolisen kirkon uudistukseen – mutta se uudistus merkitsi hyökkäystä uskonpuhdistuksen ydinsanomaa ja armon evankeliumia vastaan.


    Me voimme arvioida Lutherin elämäntyötä sen suuresta menestyksestä käsin. Tilanne oli toinen siinä vaiheessa, kun mitätön augustinolaismunkki saapui kardinaali Cajetanuksen eteen lokakuussa 1518. Luther odotti keskustelua, mutta sai huomata olevansa tiukassa kuulustelussa, jossa kardinaali menetti malttinsa ja vaati häntä yksinkertaisesti sanomaan: ”Peruutan opetukseni!”  Luther oli vaarassa joutua vangituksi ja viedyksi Roomaan paavi Leo X:n eteen. Hänen ystävänsä auttoivat munkkiparan pakenemaan kaupungista ja turvaan Wittenbergiin.  Samaan aikaan tilanne kävi uskonopillisesti yhä kuumemmaksi. Onneksi samaan aikaan poliittinen tilanne mutkistui ja antoi muutaman vuoden hengähdysajan. Lutherin omalla ruhtinaalla Fredrik Viisaalla oli keskeinen asema uuden keisarin valinnassa eikä häntä haluttu loukata.  Siksi Lutheriakin pyrittiin nyt saamaan riviin rauhallisemmin keinoin.

  

Hurja vuosi



Valtiollisen tilanteen antaman hengähdystauon aikana tilanne muuttui ratkaisevasti. Jo anekiistan aikana saksalaiset olivat tukeneet Lutheria. Nyt merkittävät saksalaiset ruhtinaat asettuivat hänen puolelleen ja lupasivat varjella häntä tarvittaessa asein. Lutherin teoksia levitettiin kaikkialla Euroopassa ja ne herättivät suurta innostusta. Paavin vallalla oli vanhastaan ollut vastustajansa, ja nyt mm. oppineet humanistit asettuivat laajalti uskonpuhdistajan taakse.  Vaikka kirje toisensa jälkeen vaati Fredrik Viisasta lähettämään Lutherin vangittuna Roomaan tai ainakin karkottamaan ongelmien aiheuttajan, ruhtinas saattoi rauhassa pelata aikaa ja etsiä muita ratkaisuja.

   Vuonna 1520 Luther julkaisi useita pienehköjä teoksia, joiden merkitys osoittautui valtavaksi. Niitä ovat  Kirkon Baabelin vankeudesta, Saksan kansan kristilliselle aatelille, Rooman paavinvallasta, Saarna hyvistä teoista – ja meillä vuorossa oleva Kristityn vapaudesta



Esipuhe Lutherin latinankielisiin teoksiin


Vuosikymmeniä Kristityn vapaudesta -teoksen ilmestymisen jälkeen Luther julkaisi suostuttelujen jälkeen latinankieliset teoksensa. Niiden esipuheessa hän kertoo, miten kaikki lähti liikkeelle. Tämä kuvaus on kirjoitettu yli kaksikymmentä vuotta tapahtumien jälkeen. Tilanne on muuttunut ja niin kirjoittajakin. Siitä huolimatta teksti on hyvä johdattelu siihen, miten Lutheria yritettiin saada hiljaiseksi. 


Kristityn vapaudesta - pieni mutta kaunis


Kristityn vapaudesta on pikku kirjanen, jonka lukee yhdeltä istumalta. Se käsittelee kuitenkin valtavan suuria kysymyksiä. Lutherin teosten joukossa se on pieni helmi. Tuossa vaiheessa Luther oli jo julistettu pannaan, mutta tilannetta ei vielä katsottu lopulliseksi. Paavin kamariherra Karl von Miltitz pyysi Lutheria kirjoittamaan vielä kerran paaville. Kristityn vapaudesta on tarkoitettu sovinnon eleeksi, ja se julkaistiin marraskuussa 1520. Siitä on olemassa sekä saksan- että latinankielinen versio. Latinankielinen on osoitettu paavi Leolle, jota Luther puhuttelee mahdollisimman kohteliain sanankääntein.


Vapaa mutta sidottu, sidottu mutta vapaa



Kirjan alussa Luther kiteyttää sanottavansa kahteen toisilleen vastakkaiseen lauseeseen, jotka samalla merkitsevät kirjan sisällysluetteloa.

Kristitty on vapaa herra, joka hallitsee kaikkea eikä ole kenenkään alamainen.

Kristitty on kaikkien altis palvelija ja jokaisen alamainen.


Ensimmäinen osa käsittelee siis armon evankeliumia, toinen kristillistä elämää.


Kirjasensa ensimmäisessä osassa Luther esittää yksinkertaisen armon evankeliumin.  Esittely on lyhyt, mutta hyvin tarkoin harkittu ja hyvin kaunis. Huomiota kannattaa kiinnittää erityisesti seuraaviin asioihin.

    Kristityn ihmisen sisällä on – ja tässä Luther tukeutuu juurevasti Paavalin opetukseen, esim. Room. 6 ja Ef – kaksi puolta, liha ja henki. Tämän jaon nykylukija ymmärtää helposti väärin. Kyse ei ole siitä, että ihminen on aineellinen ja aineeton. ”Liha” (v. 1992 käännöksessä usein ”itsekäs luonto” tai ”turmeltunut luonto”) tarkoittaa sitä, mitä ihminen on omassa varassaan, ilman Jeesus-ta. ”Henki” tarkoittaa sitä, mitä ihminen on Jeesuksen lunastamana. Lutherin kirjasessa jako aineellinen / aineeton on jossakin määrin mukana, mutta perusasia on selvä: Ihmistä ei auta vapauteen se, mitä on tarjolla hänen ”lihalleen”. ”Liha” voi paastota, rukoilla, tehdä pyhiinvaellusmatkoja, antaa aneita, mutta se ei sitä auta. ”Henki” iloitsee ainoastaan Jumalan sanasta ja elää siitä. Vapauden lahjoittaa ainoastaan Kristus ja hänen työnsä.


Niin annetaan sinulle tämän uskosi tähden kaikki syntisi anteeksi, turmiosi voitetaan kokonaan ja sinä olet totuudellinen, sinulla on rauha, olet hurskas, täytät kaikki Jumalan käskyt ja olet kaikesta vapaa.


   Kristitty elää siis ainoastaan Jumalan armosta. Luther esittää hyvin lyhyesti myös toisen tärkeän perusjaottelun. Koko Raamattu sisältää sivu sivulta kaksi toisilleen vastakkaista asiaa. Molemmat ovat Jumalan sanaa ja totta.  Ensimmäinen niistä on laki, eli mitä Jumala vaatii ihmiseltä. Toinen on evankeliumi, eli mitä Jumala Kristuksen takia ihmiselle lahjoittaa. Laki ei koskaan lahjoita mitään. Se ei jousta eikä anna armoa. Se ainoastaan tuomitsee syntiseksi. Evankeliumi taas ei vaadi mitään, vaan ainoastaan antaa ja lahjoittaa. Se muistuttaa siitä, että Kristuksen takia taivas on syntiselle avattu.


Usko ei perustu vähäisissäkään määrin ihmisen omaan tekoon. Se ottaa nöyrästi ja kiitollisesti vastaan sen, mitä Jumala antaa.  Näin siis kristitty on täydellisesti vapaa, Kristuksen pyhittämä Juma-an lapsi. Hän on kuningas ja pappi ja voi astua vapaasti Jumalan eteen eikä kukaan voi häntä kah-lita.



Toisessa osassa Luther keskittyy siihen, miten kristitty on paitsi vapaa myös sidottu. Kristityssä on paitsi henki myös liha. Se ei lakkaa tekemästä syntiä ennen kuin viimeisenä päivänä. Siksi jokainen kristitty joutuu taistelemaan sisällään asuvaa syntiä vastaan. Nämä teot seuraavat välttämättä oikeaa uskoa. 

   Luther käyttää kahta esimerkkiä. Piispa ei vihi kirkkoja siksi, että hänestä tulisi piispa, vaan koska hänet on vihitty piispaksi. Samoin kristitty on ensin vihitty Kristuksen työllä kristityksi ja juuri siksi hän tahtoo tehdä Jumalan tahdon. Puu on tehtävä ensin hyväksi, vasta sitten voi tulla hyviä hedelmiä. Pakonomainen suorittaminen ei tee kenestäkään kristittyä, mutta hedelmät tulevat itsestään oikean uskon seurauksena.

  Suurin ja painavin esimerkki on itse Kristus. Luther viittaa Filippiläiskirjeen toiseen lukuun (2:5-11). Kristus oli vapaa ja eli taivaan kirkkaudessa. Hän luopui vapaudestaan, tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, koska hän rakastaa ihmisiä. Samoin kristitty on valmis antamaan omastaan ja kääntymään heikompien puoleen. 


Kristityn vapaudesta on kirja sellaiselle, joka ei ole koskaan Lutheria lukenut. Se antaa pienen käsityksen siitä, miksi Lutherista tuli eri puolilla maailmaa nimenomaan tavallisten ihmisten opettaja


Hiukankin historiallisesta taustasta kiinnostnuneelle annan vinkin: Valtteri Tikkakosken kirjoitus Wormsin valtiopäivistä on erittäin mielenkiintoinen. Samalla kannattaa tutustua myös siihen liittyvään videonpätkään - löydät molemmat täältä 


Rauhaa ja melskettä: Kristityn vapaudesta ja muistelua vuosikymmenten jälkeen