Voiko kristitty olla sotilas?
Helmikuussa 2022 Venäjä järkytti Eurooppaa ja koko maailmaa hyökkäämällä Ukrainaan. Yhtäkkiä Euroopassa oli alkanut sota, jota pidettiin mahdottomana. Venäjä hyökkäsi ja Ukraina puolustautui. Tätä kirjoittaessani emme tiedä, miten asiat etenevät. Joka tapauksessa sodan ja rauhan kysymykset ovat nousseet nopeasti kaikkien huulille. Onko Suomi turvassa ja mitä tapahtuisi, jos sota alkaisi riehua täällä? Ja kuka toimiiko tällaisessa sodassa kukaan oikein, hyökkääjä sen enempää kuin puolustajakaan? Voiko kristitty ollenkaan tarttua aseeseen?
Luther kirjoitti omantunnon kysymysten kanssa painivalle ritarille Assa von Kramerille tätä aihepiiriä käsittelevän kirjasen Voivatko sotilaatkin kuulua autuaalliseen säätyyn. Kirjanen ilmestyi vuonna 1526, siis järkyttävän talonpoikaissodan jälkeen. Tässä sodassa ruhtinaat surmasivat sata tuhatta talonpoikaa, ja Lutheria syytettiin talonpoikien pettämisestä ja ruhtinaiden mielistelemisestä ja jopa yllyttämisestä. Vaikka Lutherin talonpoikaissotaa edeltäviä kirjoituksia on vaikea lukea, on muistettava talonpoikaissodan uskonnollinen ulottuvuus: Talonpoikia johtaneet pastorit saarnasivat Jumalan nimissä lopunajallista taistelua ja vanhan vallan hukuttamista vereen. Verisen sodan kauhuja puolustelematta tästä opetuksesta oli syytäkin sanoutua irti.
Kirjoittaessaan sotilaan ammatista Luther rinnastaa sen arkisen elämän virkavaltaan, joka on Jumalan asettama (Room. 13 ja 1 Piet 2). Kaupungissa vallitseva hyvä järjestys ja turvallisuus ovat suuri Jumalan lahja. Tuomari on ankara tuomitessaan, mutta se on synnin tahrimassa maailmassa välttämätöntä ankaruutta. Hän on kuin lääkäri, joka toimii julmasti amputoidessaan ihmiseltä jäsenen, mutta pelastaa näin hänen elämänsä. Yksityisellä ihmisellä ei ole oikeutta käyttää väkivaltaa, mutta esivallalle se on paitsi oikeus myös velvollisuus. Yksityisen ihmisen ja yhteisön ohjeet poikkeavat siis toisistaan selvästi. Tämä yhteiskunnallinen vanhurskaus on tärkeä, vaikka se ei tuota iankaikkista vanhurskautta, pelastusta. Tähän yhteyteen Luther liittää myös sotilaan ammatin. Niin sotilaan kuin tuomarinkin virka on tärkeä ja välttämätön. Toinen kysymys on, miten näitä virkoja hoidetaan. Tuomarin virka on välttämätön, mutta tuomari voi hoitaa sitä jumalattomasti. Samoin sotilaan virka on kunniallinen, mutta sitä voi hoitaa kunniattomasti.
Luther kirjoittaa pitkään esivallan kunnioittamisesta eikä näe juuri milloinkaan kristitylle mahdollisuutta lähteä kapinoimaan edes jumalatonta tyrannia vastaan. Tyranni kyllä toimii väärin, mutta Jumala ei ole antanut kristitylle valtakirjaa kapinoida häntä vastaan, vaan tuo tilille niin tyrannin kuin tyrannia väkivaltaisesti vastustavankin.
Eurooppalainen perinne on vääntänyt vuosituhansien ajan kättä siitä, miten voidaan määritellä oikeutettu sota. Luther on tässä kohdassa yksiselitteinen: Hyökkäyssodan alkaja toimii aina väärin ja saa usein jo tässä ajassa tuomionsa Jumalalta. Sotilas pitää miekkansa tupessa ja kärsii yhtä ja toista, mutta kun hän alkaa puolustautua, hän ei vedä miekkaansa esille turhaan. Hyökkäyssota on paholaisesta, puolustussota on onnettomuus, jonka keskellä pyydetään apua Jumalalta. Mutta edes puolustussotaa ei saa lähteä ihannoimaan eikä toisen hyökkäyksestä saa tehdä tekosyytä omalle raivolle: Kristitylle olisi paljon mieluisempi vaihtoehto olla sotimatta. Oikeutetusta syystä sotivan tulee olla ihmisten edessä rohkea, mutta Jumalan edessä arka. Kenenkään ei tule lähteä sotimaan saadakseen saalista tai kunniaa, vaan siksi, että hänen on esivallan käskystä taisteltava ja suojeltava maataan. Ja jos sotilas on varma siitä, että hänen ruhtinaallaan ei ole oikeutta lähteä sotaan, hänen on kieltäydyttävä siitä oman henkensäkin uhalla.
Lutherin kirjanen on käännetty Valituissa teoksissa ja perinteinen suomalainen kristillisyys on seurannut sen linjauksia varsin tarkoin. Tältä pohjalta suomalaiset ovat katsoneet voivansa mennä armeijaan ja tarvittaessa myös lähteneet puolustamaan maataan. Pohjalla on Lutherin vakaa käsitys siitä, että esivalta on Jumalan lahja. Tässä syntiin langenneessa maailmassa tarvitaan poliisia, tuomaria ja rangaistuksia. Aivan samoin täällä tarvitaan myös sotilaita. Liipasinherkkä sheriffi ja sotahullu upseeri eivät Lutherin ihanteita seuraa.