Haluatko miljonääriksi Mieti vielä hetki

Haluatko miljonääriksi? Mieti vielä hetki!

"Kukaan ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän toista pitää arvossa, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa.” (Matt. 6:24)

Nähdessään sen Jeesus sanoi: »Kuinka vaikea onkaan niiden, jotka paljon omistavat, päästä Jumalan valtakuntaan! Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.» (Luuk. 18:24-25))

”ehän tiedätte hyvin, ettei kenelläkään siveettömällä eikä saastaisella ole osaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnasta, ei myöskään ahneella, sillä hän on epäjumalanpalvelija”(Ef. 5:5)

Paastonaika kutsuu jokaista kristittyä katsomaan peiliin ja arvioimaan omaa elämäänsä. Yksi suomalaiselle kristitylle esiin nousevista asioista on välttämättä raha ja rahan käyttö – suomeksi sanottuna ahneus ja sitoutuminen omaisuuteen. Jotenkin merkillisesti on käynyt niin, että suomalaisen kristityn haaveeksi on päätynyt asia, josta Jeesus ja apostolit varoittavat hyvin ankarasti. Miten se on mahdollista?

Kaksi kirjaa

Vanhan viisauden mukaan kristityn ihmisen tulee opetella lukemaan kahta kirjaa, sekä Jumalan Raamattuun kirjoituttamaa sanaa että hänen luomistyössä antamaansa viestiä.  Tälläkin kertaa molemmilla on meille paljon sanottavaa.  

   Arvostellakseen ahneutta ei ihmisen tarvitse välttämättä olla kristitty, vaan ihminen voi  jo Jumalan luomistyön perusteella ymmärtää, ettei ahneus johda onnelliseen elämään. Monet ajattelijat, jotka eivät ole välttämättä koskaan avanneet Raamattua, ovat kirjoittaneet asiasta erittäin viisaasti.   Harva arkisen elämän asia oli niin tiukasti antiikin filosofien tulilinjalla kuin ahneus.  Harkitseva ihminen näyttää jo ilman Jumalaakin ymmärtävän, että raha ja tavara vievät ihmisen mukanaan. Ahne ihminen ei ole vapaa, kun mikään ei enää riitä hänelle. Yksinkertainen ja kohtuullinen elämäntapa oli selkeä ihanne ja ahneus pilkan kohde.  

   Rikkaus ei tuo välttämättä onnea. Nykykirjallisuudessa John Steinbeckin upea romaani Helmi merkitsee tässä asiassa todellista ruumiinavausta. Köyhässä kalastajakylässä löytynyt äärimmäisen arvokas helmi tuo mukanaan vain kateutta, vihaa, ahneutta ja lopulta kuolemaa. Annan lämpimän lukusuosituksen!

Kuolemansynnistä lempipaheeksi

Jokaisella kristillisellä perinteellä on tapana nostaa esille tiettyjä Raamatun varoituksia ja olla sokeita toisille. Tästä mainio esimerkki on ahneus.  Raamattu nostaa sen hyvin vakavien syntien joukkoon. Se on epäjumalanpalvelusta eivätkä sen vallassa olevat peri Jumalan valtakuntaa.  Muut samaan tapaan kartettavat asiat ovat meille saarnoista paljon tutumpia, kuten aviorikos, varkaus ja murha. Suomalaiset kristityt eivät ahneuden kohdalla varoituksia kuule eivätkä taitaisi niitä kuunnella, jos sattuisivat kuulemaan. Kyse ei ole mistään muusta kuin siitä, että radikaali liike on kesytetty pikkuporvarilliseksi uskonnonhuoltolaitokseksi. Tästä piirteestä herätysliikkeet ovat kaikkea muuta kuin vapaita: Sanaan sitoutuminen löytää äkkiä rajansa, kun se alkaa hipaista omaa kukkaroa.

Tarpeita riittää ja uusia tuotetaan

Avaa sanomalehti tai katso muutama tunti mainosrahoitteista tv-kanavaa.  Meille tarjotaan jatkuvasti erilaisia tuotteita, välttämättömiä ja tarpeellisia, mutta myös tyhjänpäiväisiä ja vahingollisia.  Mainostajan tehtävä on luoda tarve, josta ihminen ei edes ole tietoinen.    Istu vartti ostoskanavan äärellä ja huomaat, mitä kaikkea kodistasi puuttuu, ja postiluukusta tulvii lisää ehdotuksia. Mutta ei siinä vielä kaikki – viime vuosikymmeninä myyjän keinot ovat vain tehostuneet.

    Somevaikuttaja istuskelee aurinkoisella rannalla ja maistelee virkistävää juomaa lasistaan. ”En ole ikinä kuvitellut, miten ihanaa voi olla täällä paratiisisaaren rannalla! Vasta täällä voin kunnolla elää ja tuntea suurta rauhaa!”  Sometähden matkan maksanut matkatoimiston johtaja hieroo käsiään. Tuhansille someseuraajille ollaan luomassa aivan uutta tarvetta. Sinne on päästävä, kun siellä ovat ”kaikki muutkin”.      

Pitkä jono

Meitä kohtaa siis jatkuvasti suuri määrä tarpeita, todellisia ja tarpeettomia.  Niitä on jonoksi asti. Nimenomaan paastonaikana on syytä nostaa hiukan katsetta ja huomata, että jono jatkuu ulko-ovelle asti. Jos vilkaiset vielä ulos ovesta, huomaat, että jono jatkuu korttelin ympäri ja kasvaa jatkuvasti. Ja juuri tässä on yksi ahneuden ydinkohta:  Se saa ihmisen vaatimaan aina lisää eikä mikään ole kylliksi. On siis oivallettava, että tarpeet eivät ostamalla lopu.

   Moni ymmärtää asian katsomalla taaksepäin, omaan nuoruuteensa ja ehkä opiskeluaikaan. Opintotuet ja lainat olivat aikanaan lukukaudessa samaa luokkaa kuin yhden kuukauden palkka työssäoloaikana. Jotenkin silloinkin pärjättiin, eikä elämä ollut edes vallan onnetonta. Miksi rahat eivät siis tahdo riittää nyt, jos tulot ovat kasvaneet selvästi? 

   Kreikkalainen filosofi kulki päivän markkinoilla ja sanoi läheisilleen: ”Kiva nähdä esillä valtava määrä tavaraa, mitä en tarvitse!”  Ei vallan huono ohje paastonaikaa elävälle kristitylle. Kuulemma kuumaan veteen heitetty sammakko ponnahtaa heti matkaansa. Jos sen panee kylmään veteen ja lämmittää vähitellen, se kuolee huomaamatta. Pahimmat kiusaukset etenevät pikku hiljaa. Ja varmasti tämä pitää paikkansa ahneuden kohdalla.

Miksi ahneus on vaarallista?

Mutta miksi ahneus on niin paha synti, että Raamattu varoittaa siitä noin ankarasti?  Ensimmäinen asia on se, minkä uskosta osattomatkin ovat huomanneet – rahan ja tavaran haluaminen ei vähene saamalla, vaan pahenee.  Se kaventaa ihmisen näkökulmaa ja jättää sisältä köyhäksi.  Mutta moni asia on vielä pahempaa.

   Ahneus saa unohtamaan lähimmäisen ja hänen tarpeensa. Se on samanlainen kuin monet muut riippuvuudet, alkoholismi tai seksiriippuvuus.  Ihminen ei enää hallitse rahaa, vaan raha hallitsee häntä.  Tunnen tämän omakohtaisesti niin hyvin, että minä en halua miljonääriksi. Kartan lottovoittoa kuin ruttoa, pääasiallisena keinonani että en koskaan lottoa, ja pyydän ystäviäni olemaan lottoamatta minun nimelläni. Tiedän aivan hyvin, että minä hallitsisin miljoonapottia korkeintaan viiden minuutin ajan. Sen jälkeen se hallitsisi minua. Se on kuin kuuluisa mahtisormus, joka haluaa hallita omistajaansa. Minä olen liian heikko hallitsemaan sitä.

Todellinen rikkaus

Kiinnittyminen omaisuuteen saattaa unohtamaan todelliset aarteeni. Minä olen syntinen ihminen, joka ansaitsisin vain Jumalan vihan ja ikuisen kadotuksen. Juuri tällaiselle Jumala on kuitenkin antanut oman Poikansa ja hänen mukanaan Jumalan valtakunnan ja kaikki taivaalliset aarteet. Tämän lisäksi hän on luvannut olla minun kanssani joka päivä. Hiuskarvakaan ei putoa päästäni ilman, että taivaallinen Isäni sen tietää. Hän on tähän mennessäkin antanut minulle kaiken, mitä elämässäni tarvitsen. Olen hänen hyvässä varjeluksessaan matkalla kotiini. Minulta ei puutu hänen huolenpitoaan, vaan avoimet silmät tunnistamaan kaikki hänen lahjansa, sekä ajalliset että iankaikkiset. Ja molempia riittää, sillä Jumalan hyvyys on pohjaton.

   Siionin kanteleessa on laulu, jota sanotaan Poroporvarin lauluksi:  ”En voi rikkaammaksi tulla kuin jo Kristuksessa oon: Taivas aarteineen on mulla, pääsin Herran suosioon!” Nimenomaan paastonaikana sitä sopii rallatella ja muistaa todellista rikkauttamme.