Valheen ja valtavien mahdollisuuksien tietoverkko

Valheen ja valtavien mahdollisuuksien tietoverkko

Muutamia näkökulmia kristitylle netin käyttäjälle


Paljon hyvää, paljon ongelmia


Verkko tarjoaa jo nyt ja jatkuvasti enemmän mahdollisuuksia, jotka muuttavat maailmaa. Kuten valitettavan usein myös tässä kohdassa kristilliset toimijat ovat asettuneet jälkijunaan. Tällä en tarkoita ainoastaan verkon tarjoamia käyttämättä jääneitä ja jääviä mahdollisuuksia. Nostan nyt esille ennen muuta sen, miten verkko muuttaa moraaliamme. Tässä kohdassa jälkijunassa eivät ole vain kristityt, vaan myös yhteiskunnan moraali ja lainsäätäjät eri puolilla maailmaa.  Arvoista irrotettua elämää ei ole olemassa, ja jotkin arvot määrittävät sen, miten verkossa toimimme. Minun nähdäkseni aivan perinteinen kristillinen opetus tarjoaa myös erinomaiset eväät sille, miten käyttäydymme mobiililaitteen äärellä.


Internet – siis sananmukaisesti eri verkkojen välinen yhteys – tuli kuluttajien ulottuville selainten myötä 1990-luvun alkupuoliskolla ja on siis vain muutamia vuosikymmeniä vanha. Alusta lähtien mukana olleet muistavat sen kömpelön alun. Vei aikaa ennen kuin päästiin kuvien saati edes jonkinlaisten videoiden lähettämiseen ja silloinkin oli kyse lähinnä nykivistä, tulitikkulaatikon kokoisista pikselikasoista.  Tekninen kehitys on ollut nopeaa ja se teki verkosta nopeasti kirjapainotaidon tapaisen maailmaa mullistavan välineen. Ja kuten kirjapainotaidon syntymisen aikaan ihmiset eivät nytkään aluksi tienneet, mihin uutta välinettä voi käyttää. Verkko täyttyi alkuun lähinnä kirjoista, joiden tekijänoikeudet olivat rauenneet ja joita ei kukaan todellisuudessa tarvinnut.  Nyt sitä on opittu hyödyntämään paljon enemmän. Se on muuttanut syvällisesti niin kauppojen, kirjastojen kuin kaikkien liikeyritystenkin toimintaa. Olemme silti nähneet vasta alun emmekä tiedä mitä kaikkea on edessä. Todennäköisesi edessä on samaa kuin tähän mennessä, eli sekä hyvää että pahaa.


Teknisessä mielessä katsominen 30 vuoden taakse merkitsee tähyilyä kivikauden suuntaan. Silti verkko on edelleen historiallisesti varsin tuore ja jatkuvasti kehittyvä uutuus. Ongelma on, että sen enempää moraalimme kuin lainsäädäntömmekään ei ole pysynyt kehityksen mukana. Nostan ensin esille muutamia ongelmia yleisellä tasolla ja kysyn vasta sitten, miten meidän tulisi toimia elääksemme kristillisesti.


Verkko ja Villi länsi – muutamia ongelmia



Joudunko oikeuteen vai piiloudunko pensaikkoon?


Jos julistan paikkakunnan lehdessä, että paikallisen koulun rehtori on varas ja laittaa kunnan rahat omaan taskuunsa, joudun todennäköisesti oikeuteen, ja kanssani syytettyjen penkillä istuu lehden päätoimittaja. Jos haluan tehdä saman verkossa, voin tehdä sen nimettömänä ja vahvistaa väitettäni viidellä keksimälläni nimimerkillä. On ehtinyt tulla selväksi, että poliisilla ei ole Suomessa resursseja puuttua tähän vaikka tekijä olisi helposti löydettävissä.

   Kunnianloukkaus on siis kiellettyä kasvokkain ja painetussa sanassa, mutta käytännössä sallittua sähköisessä. Tätä lainlaatija ei ole tahtonut eikä päättänyt, vaan siihen on ajauduttu. Elämme vielä toistaiseksi Villin lännen aikaa.



Kuka tietää sinusta ja mitä?


Kauan toiminnassa mukana olleet muistavat, miten tietosuoja ei alussa kiinnostanut juuri ketään. Tietokoneilla ei ollut salasanoja, sähköpostitilit olivat helposti avattavissa ja ihmiset välittivät tietojaan avoimesti. ”Minulla ei ole mitään salattavaa” oli yleinen lausuma. Tähän neitseelliseen ympäristöön iskivät paitsi rikolliset myös useat nopeasti kasvavat yhtiöt. Kollega ihmetteli aikanaan Facebookin perustajalle, antavatko ihmiset tosiaan hänelle sähköpostiosoitteensa. Kyllä antoivat, myhäili silloin mies tyytyväisenä, ja myös kaikki perhesuhteensa, uskonnollisen ja poliittisen kantansa ja lisäksi kaikki kaverisuhteensa. 


   Samoin hakukone tietää tarkkaan, mitä kaikkea olet hakenut ja mitä mainoksia sinulle kannattaa siis kohdentaa. Se tietää myös, missä liikut ja missä asut ja keiden kaveri olet. Et kerta kaikkiaan voi tietää, ketkä kaikki tietävät sinusta ja mitä. Kaikki se voidaan koota yhteen ja myydä halukkaille tahoille. Niillä tahoilla oli vaikutuksensa mm. Yhdysvaltojen presidentinvaaleihin 2016 ja Brexitin toteutumiseen.  Uskallan antaa hieman epäilyttävän ohjeen laittaa hyvällä omallatunnolla verkkoon väärät syntymäajat ja tiedot kaikille muille paitsi viranomaisille ja varmasti luotetuille tahoille.


   Moni sukututkimuksesta innostunut on antanut sylkinäytteensä ulkomaalaisille yhtiöille. Huomaamattaan he antoivat näille yhtiöille koko geeniperimänsä tiedot. Onko aivan varmaa, että niitä käytettään vastuullisesti? 


Ilmoille sihahtanutta pullon henkeä on vaikea tunkea jälkikäteen takaisin pulloon. Tällä hetkellä lainsäätäjät joutuvat jälkikäteen pohtimaan, miten autotalleissa syntyneisiin ja sittemmin jättimäisiksi kasvaneisiin yhtiöihin suhtaudutaan.  Osa firmoista toimii kunniallisesti, mutta toimivatko kaikki? Lainsäädäntöä on vaikea kehittää, kun firmoista on tullut poliittisia ja taloudellisia mahtitekijöitä ja ne painavat polvilleen kokonaisia valtioita.


Tietoa ja tietoa


Verkko on erinomainen tietolähde.  Istumme kahvipöydässä ja esille nousee lintuharrastajan ongelma. Joku ottaa esille kännykkänsä ja kertoo hetkessä, montako kertaa vihertikka on nähty Suomessa ja missä. Espanjan väkiluku ja Paavo Nurmen olympiakullat löytyvät hetkessä, samoin tieto siitä, miten tehdään kajakilla eskimokäännös.  Universaali tieto on meitä lähempänä kuin koskaan. Samalla verkko sisältää valtavan määrän väärää tietoa ja tarkoituksellista valhetta. Vaikka kyse ei olisi kunnianloukkauksesta, perättömän tiedon levittäminen on tullut helpoksi ja tehokkaaksi. Tämän näemme kaikilla eri elämän alueilla, niin tieteessä kuin politiikassa.


 Kun koronarokotuksia oltiin Suomessa alkamassa v. 2021 alussa törmäsin verkossa rokotteiden vaarallisuutta kuvaavaan ”tietoon”. Sen mukaan ensimmäisissä rokotetesteissä kuoli Englannissa sata ihmistä, vaikka valtamedia vaikeni siitä täysin. Jokainen uutisia seurannut on kuitenkin nähnyt, miten tarkka on rokotetutkimusten valvonta ja miten hanakasti media tarttuu pieniinkin ilmaantuviin ongelmiin. ”Tieto” ei siis pidä ollenkaan paikkaansa, vaan se on peräisin jonkun omasta sisäisestä, oudosta maailmasta. 


   Tupakan epäterveellisyyden kiistänyt teollisuus käytti länsimaissa valtavan määrän rahaa jarruttaakseen sille haitallista lainsäädäntöä omilla näennäistieteellisillä artikkeleillaan. Jollekin kannatti maksaa suuria summia suuren yleisön ja lainsäätäjien sumuttamisesta, jotta ihmiset jatkaisivat tupakoimista. Samaa keinoa käyttää tällä hetkellä ilmastonmuutoksen kiistävä liikemaailman osa: Verkko helpottaa huomattavasti tämän sanoman levittämistä.  Mikään ei estä ihmisiä puhumasta ja levittämästä palturia, ja syöttiin tarttuvia kyllä riittää. 


   Erityisen herkkiä ovat kriisitilanteet. Kun tapahtuu jotakin järkyttävää, ihmisten tunteet ovat pinnassa. Missä eri kansanryhmät ovat valmiiksi napit vastakkain, pienikin kipinä sosiaalisessa mediassa voi lähettää ihmiset kadulle tappelemaan. Maailmassa on jännitteitä kylliksi ilman valheitakin.



Suuntaudunko vain omaan lokerooni?


Ihminen käyttäytyy verkossa toisin kuin tavatessaan muita kasvokkain. Tätä kärjistää se, että monet sosiaalisen median ohjelmat suosivat hyvin lyhyitä viestejä. Lyhyessä Twitter-viestissä on vaikea ottaa esille asioiden eri puolia. Facebookin päivitykset hakevat tykkäyksiä. Siksi kannanotot lyhenevät, yksinkertaistuvat ja kärjistyvät.  Niiden perusteella ihmiset myös jaetaan joukkoihin tavalla, jota emme välttämättä ota huomioon.  Eri alustojen taitavasti laaditut algoritmit syöttävät eteemme niitä käsityksiä, joiden suuntaan olemme joka tapauksessa kallellaan. Vasemmistolainen saa vasemmistolaisia käsityksiä, oikeistolainen oikeistolaisia. Näin omat käsityksemme vahvistuvat ja kärjistyvät.


Saamme siis silmiemme eteen yhä vähemmän niiden kanssa terveellisesti ristiriitaisia ajatuksia, jotka pakottavat meidät ajattelemaan.  Menossa on kehitys, jossa muodostuu yhä tiiviimpiä samanmielisten ryhmiä. Niissä omat kannat esitetään yhä aggressiivisemmin.  Kun ihmiset yllyttävät toinen toistaan, eriytyvät ja radikalisoituvat, harmi muuttuu helposti vihaksi. Muuttuuko viha joskus toiminnaksi?



Kuka suostuu kantamaan vastuuta?


Hyvin ilmeinen seuraus kaikista esittämistäni ongelmista on, että verkko tekee kaikkien vastuunkantajien elämästä varsin vaikeaa. Kärjekkäät, usein nimettömät viestit ovat jo sellaisenaan ikävää katseltavaa. Mikäli niihin liittyvät asiaton henkilöön käyvä kritiikki ja mahdollisesti nimettöminä esitetyt valheet, yhteisiä asioita hoitavat alkavat olla todella kovilla. Kunnallisvaaleissa 2021 puolueiden oli vihapuheen vuoksi vaikeaa löytää ehdokkaita. Jos jo ehdokkaaksi ryhtyminen arveluttaa, millaistahan mahtaa olla kunnanjohtajan, ministerin tai piispan arki?  Kuka haluaa lähteä valmentamaan edes juniorijoukkuetta, jos seurauksena on törkeä kohtelu? Meidänkin maahamme on muotoutunut lähes kokeneiden mielensäpahoittajien joukko, joka on valmis päräyttämään raivokkaan palauteryöpyn silloin, kun asiat eivät häntä miellytä. Joillekin ihmisille maailma tahtoo aina olla väärinpäin, ja monet heistä näyttävät olevan koukussa verkkoon kirjoittamiseen.


   Vastuunkantajien pitääkin olla kansalaisten kontrollissa. Jossakin kulkee silti raja. Mikäli sitä rajaa ei löydy, ei ole ihme, jos ihmiset eivät halua kantaa vastuuta yhteisistä asioista. Silloin näihin tehtäviin valikoituvat vain ne ihmiset, joita kritiikki ja valheet eivät hetkauta, eli pahimmillaan täysin empatiakykyä vailla olevat ihmiset.  Jos nettikansa saa johtajikseen lyhytjännitteisiä, Twitterissä vastapuolelle rähjääviä piinkovia henkilöitä, se saa kyllä juuri sitä mitä se ansaitsee. Mutta millaisen maailman se tuottaa?



Rikos kannattaa!


”Niihin aikoihin pantiin sorkkarauta naulaan, pantiin puku päälle ja mentiin pankkiin!”. Tunnettu rikollinen tiivisti tilanteen talouskasvun hulluina vuosina ennen 1990-luvun lamaa. Vielä helpommaksi varastaminen tuli verkon kautta.  Melkein jokainen meistä on saanut kirjeen kaukana asuvalta asianajajalta, jolla on annettavanaan viestin saajalle muhkea testamentti, kunhan vain hän lähettää ensin muutaman satasen kuluihin. Alkuaikoina näihin juoniin lankesi hämmästyttävän korkea prosentti kirjeen saajista. Ne toimivat edelleen (yli 2000 rikosilmoitusta vuodessa yksin Suomessa ja maailmalla rikoshyöty on kymmeniä miljardeja dollareita vuodessa), mutta verkkorikollisuus on jatkuvasti kehittyvä ja tehokkaampia muotoja etsivä laji.


    Vuoden 2021 alkupuolella Yhdysvaltain itärannikon polttoaineidenjakelu joutui vaikeuksiin. Rikolliset olivat onnistuneet pääsemään tietokoneille ja kiristivät toimijaa. Suomen rikoshistorian raukkamaisimpiin verkkorikoksiin kuuluu Vastaamon tietomurto, jossa toimijaa kiristettiin mielenterveyttään hoitaneiden sairaskertomuksilla. Tavalliset käyttäjät saavat tämän tästä kirjeitä, joissa kiristetään vastaanottajaa kiristäjän haltuun joutuneilla alastonkuvilla ja tiedoilla siitä, miten asianomainen on liikkunut aikuisviihdesivuilla. Paras vakuutus on, että ei ole koskaan antanut ottaa itsestään tuollaista kuvaa eikä milloinkaan käynyt noilla sivuilla. Verkko muistaa kaiken ja on myös kiristäjän paratiisi.


Meistä tulee narsisteja


Laitan kuvan tai viestin sosiaaliseen mediaan. Mikä on sen vaikutus? Montako tykkäystä saan ensimmäisen päivän aikana? Kuka jakaa tekstini eteenpäin?  Vain harva jos kukaan on immuuni tälle kiinnostukselle. Huomaammeko, miten se muokkaa omaa nettikäyttäytymistämme? Tästä mielipiteestä pidettiin. Tästä toisesta seurasi vastalauseiden myrsky. Verkossa elävä oppii nopeasti haistamaan oikeat tuulet ja suunnistamaan niiden mukaan. Miksi emme uskalla olla sitä mitä me oikeasti olemme?


   Ihmisten arviot muokkaavat myös niitä kuvia, joita laitamme esille itsestämme. Millaisena haluan muiden näkevän minut? Ikäihmisetkään eivät ole turvassa ulkonäköpaineilta. Entä sitten vähitellen aikuistuva ja itsestään epävarma nuori, joka janoaa tykkäyksiä ja ihastuneita kommentteja? Meidän aikamme on jo kauan ennen Internetiä keskittynyt aivan liikaa ulkonaiseen kauneuteen sisäisen kauneuden kustannuksella.  Verkko ei näitä paineita vähennä.


   Jokaisen on syytä pysähtyä peilin eteen ja kysyä itseltään, kuka minä olen, mitä tahdon olla ja onko verkkominällä tekemistä sen ihmisen kanssa, jonka näen peilistä. Hyväksynnän janoaminen ja narsismin karttaminen vaatii lujaa itsetuntoa, jota harvalla meistä on.



Mutta entä minä?


Tietoverkko auttaa meitä lukemattomissa arjen asioissa, mutta sillä on myös varjopuolensa. Ne muistuttavat siitä, että kaikki ihmiset ovat syntisiä ja jotkut sen lisäksi typeryksiä tai roistoja. Sekä verkossa että muualla on aina helppoa osoittaa sormella muiden käytöstä. Vaikeampaa on kysyä, miten itse käyttäydyn ja etsiä oikeaa tietä. Nähdäkseni Jumalan kymmenen käskyä antavat hämmästyttävän hyviä eväitä myös verkkokäyttäytymiselle. Olen yllä käsitellyt moniakin käskyjä koskettavia aihepiirejä, mutta haluan vielä nostaa esille erityisesti kolme, nimittäin viidennen, kuudennen ja kahdeksannen käskyn, ja pyydän jokaista pohtimaan omia asenteitaan ja toimintamallejaan.


Viides käsky: Mihin viha johtaa?


Viides käsky kieltää alkuperäisessä muodossaan tappamasta ketään. Jeesus ulotti sen koskemaan myös vihaamista. Lyöntiä tai liipaisimen liikettä edeltää melkein aina viha. Varsinainen väkivallan teko on vain seurausta siitä, mitä on ihmisen sydämessä. Juuri sieltä lähtevät kaikki pahat teot, ja siksi todellinen ja hoidettava ongelma on siellä.


   Verkon kohdalla ei tarvitse pitkään etsiä sovellutuksia tälle viisaudelle.  Fyysistä väkivaltaa ei tarvita vaikkapa nuoren epäonnistuneen urheilijan, hölmöilleen muusikon tai pahan virheen tehneen poliitikon täydelliseen teurastamiseen. Jokaisen on hyvä kysyä ennen kirjoituksensa julkaisemista: Haluaisinko itse lukea itsestäni tällaista tekstiä? Entä jos joku kirjoittaisi minun ystävästäni tai lapsestani niin kuin itse olen nyt kirjoittamassa?  Ja kehtaisinko sanoa tämän asianomaiselle kasvokkain tai omalla nimelläni? Otanko vastuun siitä, jos hän murtuu paineen alla? Mitä tämä valmistelemani kirjoitus paljastaa minusta ja minun arvoistani? 


Aina kyse ei ole yksittäisestä ihmisestä, vaan ihmisryhmästä. On aina arveluttavaa, jos vastapuolesta tulee ”ne”. Verkossa ja nimettömänä on helppo leimata eri mieltä olevat tai eri kansallisuuteen tai uskontoon kuuluvat. Vanhan viisauden mukaan ihminen on helppo tappaa vasta kun hänen maineensa on tapettu ensin.  Kun ihmisiä on tarpeeksi demonisoitu, on väkivallan aika ja ”ne” saavat ansionsa mukaan. Siinä vaiheessa vihaa tunnottomasti levittäneet saattavat hurskastella ja pestä kätensä "joidenkin ääriainesten" toiminnasta. Käsien pesu on Pilatuksen ajoista lähtien ollut huono keino vapautua vastuusta. Ihminen vastaa sanoistaan, sekä ihmisten että Jumalan edessä.



Julkinen vesihana vai sinetöity lähde?


Tekniikan kehittyessä nopeasti vain harva oivaltaa heti, mistä on kysymys, mutta sentään muutamat. Kun matkapuhelimiin laitettiin ensimmäisen kerran datayhteys, eräs kommentaattori totesi: ”Nyt tuli insinööristä sutenööri!”  Hän tiesi jo silloin, että siitä lähtien kun hakukoneita on ollut olemassa, kaikkein yleisimpiä hakusanoja on ollut ”porno”.  Vain harva osasi silloin ymmärtää, mitä merkitsee, että pornosivut ovat vain yhden naksautuksen päässä lasten, nuorten ja vanhempien elämässä.


Kristillinen käsitys ihmisen seksuaalisuudesta on laaja ja tässä voin vain raapaista sitä.  Verkon ja viihteen maailma rakentuu yhä enemmän ajatukselle, että monet ja vaikka lukemattomat seksisuhteet eivät ole ihmiselle minkäänlainen taakka eikä niitä pidä kenenkään hävetä. Seksuaalisen tarpeen tyydytys on kuin janon poistava vesilasi. Sen kanssa vastakkainen on Raamatun opetus, jonka mukaan yksi nainen ja yksi mies kuuluvat pysyvästi toisilleen. Seksuaalisuus on suuri Jumalan lahja, ja se kuuluu kaikkein herkimmälle alueelle. Siksi Jumalan käskyt on annettu varjelemaan sitä. Toinen ihminen on rakkaalleen ”suljettu puutarha, lukittu tarha, sinetöity lähde” (Laulujen laulu 4:12), jonka arimmalle alueille muilla ei ole asiaa. Kaksi ihmistä kuuluu toisilleen ja vain toisilleen ja koko elämänsä ajan. 


Verkkolaitteen äärellä jokainen meistä käy oman kilvoituksensa ja tekee käytännössä selväksi, miten hän suhtautuu Jumalan sanan ohjeisiin, mutta myös ihmisen arvoon. Vaikka monet elokuvatähdet ovat itse valinneet oman elämäntapansa ja saattavat olla siitä ylpeitä, en ole vielä tavannut nuorta enkä vanhaa ihmistä, joka haluaisi oman äitinsä, siskonsa tai rakkaansa olevan pornoelokuvien tähti. Pornoteollisuuden tuotteita käyttävä osoittaa sen roolin jonkun toisen äidille, siskolle tai rakkaalle.  Onneksi Jumalan armo ja täydellinen anteeksiantamus antaa myös voimaa irtautua vääristä riippuvuuksista.

   

Kahdeksas käsky – kuka siitä välittää?


Kristittyjen vanha ja hämmästyttävän hyvin suvaittu helmasynti on kahdeksannen käskyn ilmiselvä rikkominen, siis pahan puhuminen toisesta joko julkisesti tai selän takana. Jeesuksen opetus on tässä kohdassa radikaali ja hän terävöittää alkuaan vain lakitupaan kuulunutta Jumalan käskyä. Hölmöksi toista sanova on ansainnut oikeuden tuomion, hulluksi sanova helvetin tulen. Ihminen tekee Jumalan edessä tilin jokaisesta turhasta sanasta.  Luther otti nämä sanat vakavasti ja sukupolvi toisensa jälkeen suomalaisetkin ovat oppineet ulkoa käskyn selityksen: ”Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme puhu lähimmäisestämme perättömiä, petä hänen luottamustaan, panettele häntä tai tahraa juoruilla hänen mainettaan, vaan puolustamme häntä, puhumme hänestä hyvää ja tulkitsemme kaiken hänen parhaakseen.”


   Käskyn selitys on erinomainen ja Luther selittää sitä lennokkaasti vielä Isossa katekismuksessa. Millainen olisikaan sosiaalinen media, jossa sovellettaisiin tätä moraalia?   Kun kirjoitat tekstin, opettele ennen sen julkaisemista pysähtymään vielä hetkeksi ennen kuin painat enter-näppäintä. Onko tämä varmasti totta? Enhän vain ymmärrä ihmistä tahallani väärin tai yksipuolisesti? Voisinko sanoa tämän asianomaiselle kasvokkain? Jos minä olisin samassa tilanteessa kuin kohdehenkilö, miltä minusta tuntuisi lukea tämä teksti? Olenko nyt puolustamassa häntä ja tulkitsemassa kaiken hänen parhaakseen? Onko tästä kirjoituksesta hyötyä vai haittaa? 


Verkossa kirjoitetaan usein nopeasti ja tunnekuohun vallassa. Vanha hyvä ohje on yleensäkin antaa painavien viestien nukkua yön yli ennen niiden lähettämistä. Hyvin painavat viestit kannattaa luettaa arvostelukykyisellä ystävällä.  Pahempi ongelma on, mitä tapani puhua toisista pahaa ja levittää juorua kertoo omasta itsestäni. Se viestii alemmuuden tunteesta, kateudesta ja katkeruudesta, halusta saavuttaa muiden hyväksyntää painamalla toista ja lähimmäisen halveksimisesta. Juuri siksi kristityn on hallittava omaa syntistä sydäntään ja pidettävä kielensä ja näppäimistönsä kurissa. Ja tässä meillä on paljon tekemistä.