Juutalaista ja roomalaista oikeutta

Juutalaisten Suuri neuvosto tuomitsi Jeesuksen kuolemaan Jumalan pilkkaajana. Vielä yöllä viha pääsi valloilleen. Tuomittua hakattiin ja häpäistiin. Lopullisesti tuomittu hän ei vielä ollut. Kaikki ei ollut Suuren neuvoston käsissä.

Juutalaisilla oli laaja itsehallinto, mutta kuolemantuomion langettaminen oli roomalaisten yksinoikeus. Siksi Jeesus vietiin Juudean prefektin eteen. Itse asiassa kaikki alkoi alusta. Roomalaisten näkökulmasta kaikki juutalaisten toiminta oli ollut vain esitutkintaa. Pilatus saattoi vapauttaa tai tuomita ristille tai kaikkea siltä väliltä.

Jeesuksen oikeusprosessi on kiehtonut tutkijoita aina. Tiedot roomalaisesta oikeus­käytännöstä ovat hajanaisia eikä lähteitä ole helppo ajoittaa. Missä määrin provinssien sotilasjohtajat seurasivat kaupunkiroomalaisia tapoja pitäessään kurissa kapinallisia?  Ja oliko Pilatuksen näkökulmasta ollenkaan kyse oikeudenkäynnistä vai oliko hänen toimintansa pelkkää poliisivaltaa? Nasaretin miehen kohtelu osuu ja ei osu yksiin sen kanssa, mitä muista tapauksista tiedetään. Mutta aivan liian vähän tiedetään siitä, miten roomalaiset jakoivat Palestiinassa oikeutta – tai vääryyttä.

Harvoin käy niin, että tuomittavan syyte muuttuu siirryttäessä oikeusasteesta toiseen. Nyt niin kävi: Juutalaiset tuomitsivat Herran Jumalan pilkkaajana, mutta luovuttivat hänet Pilatukselle kapinallisena. Roomalaisia eivät kiinnostaneet sapattirikokset eivätkä kiistat kirjoituksista. Pilatus ei olisi ristiinnaulinnut juutalaisten Jumalan pilkkaajaa. Kapinalliselle se oli käypä rangaistus. Paljon oli oikeuden palvelijoiden palvelemaansa venyteltävä.

Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä (Jes. 53:8)