Ilmestyskirjan tulkinnan välineitä


Ilmestyskirja on monille rakas mutta myös hämmentävä kirja. Erityisen hämmentävää on, miksi tätä kirjaa selitetään niin monella eri tavalla. Tämän sivuston selityksissä pyritään paitsi muuhun myös hakemaan vastauksia tähän kysymykseen. Muutamia asioita on hyvä ottaa esille kootusti.

Ilmestyskirja ja aika


Merkittävä tekijä, jonka vuoksi eri selitykset poikkeavat toisistaan, on se, mihin aikakauteen selittäjät sijoittavat kirjan tapahtumat. Tarjolla on kolme eri vaihtoehtoa.


1) Jotkut ymmärtävät kirjan tapahtumat sen syntyhetkestä käsin eli sijoittavat tapahtumat aikaan 2000 vuotta sitten. Tämän aikahistoriallisen tulkinnan mukaan pyritään ymmärtämään Ilmestyskirjaa niin kuin sen ensimmäiset kuulijat ymmärsivät. Kärsivällisesti pyritään siis lyhentämään välimatkaa nykyisten hyvinvoivien länsimaisten ja silloisten vainottujen kristittyjen välillä.


2) Toiset selittäjät sijoittavat kirjan kuvaamat tapahtumat nykyaikaan tai lähitulevaisuuteen. Tätä kutsutaan nykyistäväksi selitykseksi. Silloin selittäjä ei jää muinaiseen aikaan, vaan katselee ympärilleen ja kyselee, miten Ilmestyskirjan näyt toteutuvat nyt ja tässä meidän keskellämme.


3) Kolmannen vaihtoehdon mukaan tapahtumia ei sijoiteta aikaan ollenkaan, vaan Ilmestyskirjaa tulkitaan ajattomasti: Se kertoo, kuka on Jumala, kuka on Saatana ja mikä on tämän maailman todellinen olemus. Kirkko on Jumalalle rakas mutta Saatana vihaa sitä katkerasti ja loppuun asti. Näin se osoittaa, mikä on kirkon ja yksittäisen kristityn asema tässä maailmassa oli aikakausi mikä hyvänsä.


Mikä valtakunta, kuka hallitsija – ja mikä on oikea selitys?


Ehkä parhaiten kolmea eri tulkintamallia havainnollistaa se, miten ymmärretään Ilmestyskirjan puhe valtakunnista ja hallitsijoista. Ilm 17 puhuu pedosta, jolla on seitsemän päätä (17:1-18).


 ”Seitsemän päätä tarkoittaa seitsemää vuorta, joilla nainen istuu. Myös kuninkaita on seitsemän. Viisi näistä on jo poissa, kuudes on vallassa.” 

Yksi Babylonin hallitsija tulee vielä ja peto itse on kahdeksas kuningas ja samalla yksi noista seitsemästä.


Aikahistoriallisen tulkinnan edustaja ottaa esille silloisen maailman kartan ja alkaa tutkia silloista historiaa. Seitsemän kukkulan kaupunki on silloin ilman muuta Rooma ja kuninkaat ovat Rooman keisareita. Vaikeaksi käy vain, miten keisarit lasketaan. Kaikkia ei sanottu keisareiksi eivätkä kaikki vakiinnuttaneet valtaansa. Mutta suhteellisen helposti päästäisiin siihen, että kuudes olisi Domitianus. Seitsemäs voisi silloin olla aiemmin hallinnut Nero, jonka jotkut odottivat palaavan valtaan.


Nykyistävä tulkinta katsoo tekstiä aivan toisin. Selittäjä ottaa silloin eteensä maailmankartan ja pyrkii sijoittamaan kaupungin nykyiselle kartalle. Onko se Moskova, Bryssel, New York – vai sittenkin Rooma ja valtakunta Euroopan Unioni? Myös hallitsija etsitään nykyajasta ja tälläkin hetkellä tarjokkaita on paljon. Näin selittäjät ovat löytäneet omana aikanaan kirjasta Napoleonin, Hitlerin tai Stalinin. Historia on osoittanut, että he ovat olleet väärässä. Vai ovatko sittenkään?


Ajattoman tulkinnan mukaan ei ole tärkeää että voimme sijoittaa Ilmestyskirjan Babylonin kartalle tai tietää, kuka ennustettu hallitsija on. Tämä maailma on pahan vallassa ja siksi valtiot ja kansat ovat Jumalaa ja hänen omiaan vastassa aina ja erityisesti lopunaikana. Tärkeää on tietää oma paikkamme Jumalan edessä, ei yksityiskohtia historian tapahtumista.


Nyt on ehkä helpompi ymmärtää, miksi Ilmestyskirjaa selitetään niin eri tavoin. Jos yksi katsoo kahden vuosituhannen taakse ja toinen nykypäivään, tottahan selitykset poikkeavat toisistaan! Mutta mikä näistä tavoista on oikea?


Nähdäkseni meidän olisi osattava käyttää kaikkia näitä tapoja, nimenomaan harkiten ja pohtien. Aikahistoriallinen selitys on kaiken perusta. Nykyistävä tulkinta on vaarallisin: Sitä käyttäen on erehdytty raskaasti ja väärennetty Ilmestyskirjaa mielivaltaisesti. Se on ollut perinteisesti erilaisten pikkupiirien hengellisen väkivallan väline. Silti varmaan jokainen kristitty katselee ympärilleen ja pohtii lopunaikojen merkkejä. Monelle riittää turvallinen, ajaton tulkinta: Ilmestyskirja määrittää meidän paikkamme tässä maailmassa: Kristuksen lunastama ihminen on Jumalalle rakas ja Saatana vihaa häntä – siinä on ajo-ohjetta hyvinkin erilaisiin tilanteisiin.


Yksityiskohtiin käydään tällä sivustolla olevissa luennoissa Mutta jo nyt meillä on ehkä aineksia ymmärtää, miksi selitykset poikkeavat toisistaan. Jospa meitä ei siis enää jymäytettäisi niin helposti?


Miten tapahtumat etenevät?


Ilmestyskirjan lukija tekee suuren virheen lukiessaan Ilmestyskirjaa luvusta 4 alkaen yhtenäisenä esityksenä tulevaisuudesta. Vaihtoehtona vanhalle ns. rekapitulaatioteorialle ei ole tapahtumien asettaminen yhdelle linjalle, vaan erilaiset lähdekriittiset ratkaisut. 


Rekapitulaatioteorian mukaan tapahtumat kerrotaan useaan kertaan eri näkökulmista. Ajan päätökseen tullaan useaan kertaan (6:12-17; 11:15-19), mutta vasta luku 20:11-15 kuvaa viimeisen tuomion. Hyvä vertaus on nouseva vesi ja rantaan lyövät aallot: Ne ulottuvat hiekkaan piirrettyyn viivaan asti, kunnes viimeinen huuhtoo viivan mukanaan. Ilmestyskirja etenee sykleissä ja kaartaa viimeiseltä viivalta uudelleen takaisin: Näitä syklejä ovat mm. seitsemän sinettiä, seitsemän pasuunaa ja seitsemän vihan maljaa.


Vanha testamentti taustalle


Etsiessään tulkinnan perusteita selittäjän on jatkuvasti avattava Vanha testamentti. VT:n kuvat elävät ja kehittyvät edelleen. Megiddon tasanko, jossa Joosuan johdolla kanaanilaiset lyötiin, nousee esiin suuren taistelun paikkana. Babylon, aikoja sitten valtansa menettänyt Juudan orjuuttaja, on apokalyptisen vastustajan peitenimi. Kaksi öljypuuta tarkoittivat Sakarjan kirjassa ylipappi Joosuaa ja käskynhaltija Serubbabelia (ei ollut vielä aika voidella kuningasta, vaan oli kahden hallitsijan aika, Sak. 4), saavat nyt uuden merkityksen (11:4). Näiden kuvien avaaminen vaatii kärsivällistä työtä, joka on monille nykyselittäjille kokonaan vierasta. Tuskin millekään Raamatun kirjalle on tehty niin paljon mielivaltaa kuin Ilmestyskirjalle. Apokalyptiikalle tyypillinen salakieli jättää paljon kysymysmerkkejä – kuulijat olivat paremmin informoituja kuin me – mutta vainottu Kirkko on aina ymmärtänyt Ilmestyskirjaa paremmin kuin hyvinvoiva.


Ilmestyskirja heijastelee jatkuvasti Vanhan testamentin tekstien elävää ja sykkivää perinnettä. Ilmestyskirjan ratsastajat, puhe Karitsasta ja ennustus uudesta Jerusalemista ovat kaikki osa tätä perinnettä. Vanhan testamentin juurien selvitteleminen on merkittävä osa Ilm:n selittämistä.

Vanhan testamentin sivuuttava tai kevyesti ottava ajankohtaistava selitys johtaa mielivaltaisuuteen. Selittäjä on kuin sirkusnäytäntöön vasta loppuparaatin alkaessa pujahtanut katsoja, joka kovaäänisesti mutta mitään asiasta ymmärtämättä selvittelee yleisölle, mitä kukin paraatiin osallistuja on näytöksessä tehnyt. Leijonanäkesyttäjästä tulee silloin akrobaatti ja tulennielijästä klovni.


Kirjaimellinen – symbolinen


Symbolisen tulkinnan asettaminen kirjaimellisen tulkinnan edelle ei ole luterilaisessa perinteessä kovin tavallinen vaihtoehto. Ehtoollisen asetussanoissa pitäydymme sanojen yksinkertaiseen merkitykseen vastoin reformoitujen symbolista tulkintaa. Nyt kyse on toisesta asiasta: Ilmestyskirjan kirjoittaja on itse nimenomaan tarkoittanut jotkut jaksot kuviksi ja ne täytyy osata avata: muuten emme tee oikeutta kirjalle. Avainkohtana on Ilm 12, jolla on poikkeuksellinen ominaisuus: Me tunnemme tämän jakson tapahtumasarjan evankeliumeista ja Apostolien teoista ja pystymme näin vertailemaan Ilmestyskirjan esitystä näihin. Kirjaimellinen tulkinta johdattaisi odottamaan lohikäärmeen ilmestymistä ja ihmeellisen poikalapsen syntymää. Kuvan avaaminen tuo eteemme evankeliumin hyvin tiivistetyssä ja upeassa muodossa: Kristuksen syntymä tässä maailmassa tiesi Saatanalle äkkilähtöä taivaassa. Se on hävinnyt pelin, mutta on vaarallinen häviäjä ja riehuu täällä maan päällä ja vainoaa Kristuksen omia. Silti sillä on vain sen verran valtaa kuin suuri Jumala sille antaa.


Kahdennessatoista luvussa alkava sykli (12-14) on selittäjälle erittäin vaikea ja se on tuottanut Kirkon historian aikana kaikkein eniten villejä tulkintoja. Varovaisuus on Ilmestyskirjan selittäjälle hyve eikä taakka. Luemme luku 12 on muun kaiken lisäksi erinomaista oppimateriaalia.

Valitsemme useassa kohdassa kirjaimellisen tulkinnan sijasta symbolisen. Symbolinen tulkinta on monessakin mielessä mielenkiinnottomampi kuin konkreettinen tulkinta, joka on usein vienyt huimapäisiin ratkaisuihin. Ne ovat kuitenkin osoittautuneet kerta toisensa jälkeen vääriksi ja lisäksi niissä on aivan liian usein astian maku. Omia harhojaan muutenkin opettavat näkevät asiat omassa valossaan ja vääntävät Raamatun mielivaltaisesti sen mukaiseksi. Symbolinen tulkinta on vaatimattomampi ja värittömämpi. Sehän puhuu ennen kaikkea melko yleisesti Kirkon asemasta maailmassa ja samalla meidän omasta asemastamme. Se jättää tulevaisuuden valtaosaltaan salatuksi. Silti se on todennäköisesti oikea ja antaa meille riittävät eväät korjata omaa elämän vaellustamme. Tämänkin kerran tekstin perusajatukset ovat kyllin selvät, jotta voisimme tehdä siitä tarvittavat johtopäätökset: Meidät on Kristuksen verellä vapautettu Jumalan vihasta ja kuulumme Jumalalle. Määränpäämme on Taivas. Kuitenkin tässä maailmassa pitää valtaa Saatana, joka saattaa ihmiskunnan enemmistön torjumaan Kristuksen ja lisäksi vihaamaan ja vainoamaan kristittyjä ja heidän uskoaan. Kaikkien ahdistusten keskellä on Kristus kuitenkin meidän kanssamme - tarvitaan vain uskallusta ja kuuliaisuutta Herraamme kohtaan.


Symbolinen tulkinta on siis ainakin tietyissä kohdissa Ilm:n selittäjän ainoa mahdollisuus. On epävarmaa, kuinka pitkälle tässä voidaan mennä, ja siksi Ilm:n perusteella on vaikea rakentaa dogmatiikkaa. On syytä liittää se mahdollisimman tiiviisti muuhun Raamatun opetukseen.

Johtopäätöksiä


1. Ilmestyskirjan selittäjän on tyydyttävä löytämään voimakkain värein maalatuista kuvista ydin-sanoma ja suostuttava jättämään monta yksityiskohtaa avoimeksi. Niukkuus ja varovaisuus on selittäjälle hyve. Koko kirjan kantava ajatus on, että Jumalalla on omassa maailmassaan suvereeni valta. Vaikka tällä hetkellä ja tulevaisuudessa Kristuksen omia vainotaan, on syytä riippua kiinni Kristuksessa, sillä Kristuksen veren takia taivas on hänen omilleen auki.


2. Erityisesti näkyjen syklien kohdalla kirjaimellinen tulkinta saattaa johtaa pahasti harhaan. Kiinnitämme huomiota muutamiin mahdollisuuksiin:

- Luvut ovat ilmeisesti enimmäkseen symbolisia: "12 000" joka sukukunnasta merkinnee suurta joukkoa, joka on vainoista huolimatta viimeistä myöten paikalla taivaassa; "tuhat kaksisataa kuusikymmentä päivää" on "aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa" tai "kolme ja puoli aikaa", Danielin kirjan lyhyt aika (Dan. 7:25); "tuhat vuotta" on Jumalan tarkoin määräämä aika.

- "Babylon" ei välttämättä ole mikään kaupunki (vaikka se toisaalta selvästi tarkoittaa Roomaa, 17:9), vaan Jumalaa vastassa oleva kollektiivinen ihmiskunta.

- "Pedon" piirteitä on ollut ja tulee olemaan useissa vallanpitäjissä aina siihen asti, kunnes tulee se, johon tuntomerkit pätevät lopullisesti.

- "Pedon merkki" ei välttämättä ole konkreettinen asia, vaikka se saattaa viitata epäjumalien kultin tatuointeihin. 200-luvun loppupuolen kristittyjen vainoissa muutamat kristityt uhrasivat epäjumalille ja hankkivat näin suojakseen virkamiehen antaman todistekirjan lojaalisuudestaan - yhtä hyvä pedon merkki tämä kuin tatuointikin!

- Tuhatvuotinen valtakunta on Kirkon aika, jolloin pyhät hallitsevat yhdessä Kristuksen kanssa taivaasta käsin.


Näitä kaikkia kysymyksiä käsitellään tämän sivuston selityksissä tarkemmin. Ilmestyskirja on aivan upea kirja – se todella avaa Taivaan portit!