Seitsemän sinettiä

Ilmestyskirja kuvaa maailmanhistorian useaan kertaan ns. syklien muodossa. Näitä syklejä ovat mm. seitsemän sinettiä, seitsemän pasuunaa ja seitsemän vihan maljaa. Jokainen näistä sykleistä kuvaa maailmanhistorian loppuun saakka, mutta aivan viimeiset tapahtumat kuvataan tarkemmin vasta kirjan lopussa. Tätä on verrattu sattuvasti rantahiekkaan piirrettyyn viivaan, nousevaan veteen ja sen aaltoihin. Jokainen nouseva aalto ulottuu viivaan saakka, mutta vasta viimeinen huuhtoo sen kokonaan mukanaan. Sinettinäyn tarkoitus ei ole antaa kattavaa kuvausta maailmanhistoriasta, vaan ennemminkin avata lukijan silmät näkemään totuus tästä maailmasta.

Ensimmäinen sinetti 6:1-2

Kun Karitsa avaa ensimmäisen sinetin, liikkeelle lähtee ratsastaja. Sama toistuu neljästi. Nämä ratsastajat tuovat mielen Sakarjan kirjan näyt. Sak 6 kuvaa neljät vaunut, jotka lähtevät etsimään Jumalan omia kaikkialta. Ilmestyskirjan ratsastajat eivät tuo mukanaan onnea, vaan onnettomuuden. Silti Jumalan kaikkivaltius on jatkuvasti nähtävissä: kaiken onnettomuuden keskellä ratsastajien valta on tarkoin rajattu. 

Ensimmäinen heistä saa voitonseppeleen, jolla seppelöitynä hän lähtee kohti uusia tasiteluja. Sota siis seuraa sotaa. Lienee turha etsiä maailmanhistoriasta juuri sitä sotaa, jota tässä tarkoitetaan - tällaista on elämä tässä pahassa maailmassa ja tälläkin hetkellä sen tuntevat nahoissaan sodan jalkoihin jäävät heikot ihmiset.

Toinen sinetti 6:2-4

Seuraava sinetti murtuu ja esiin astuu toinen ratsastaja. Hänelle "annetaan" - hänenkin valtansa on siis rajattu! - valta aiheuttaa vielä pahempia sotia ja riistää kokonaan rauha maan päältä. Näin miekka juo verta yhä hanakammin.

Kolmas sinetti 6: 5-6

Kolmas sinetti tuo esiin mustan hevosen ja uuden ratsastajan. Nyt ei ole kyse sodasta, vaan sotien ja levottomuuksien seurauksesta. Denari oli yleensä työmiehen päiväpalkka. Nyt raha ei ollut minkään arvoista ja miehen päiväpalkka riitti yhteen ainoaan päiväannokseen vehnää. _ljy ja viini jäävät koskematta. Nämä arvoitukselliset sanat saattavat olla viittaus keisari Domitianuksen ediktiin, jolla hän vähensi viininviljelyä Vähässä Aasiassa. Ne saattavat kuitenkin myös tarkoittaa vain sitä, että puutteen aikanakin tavaraa kyllä oli saatavana, mutta kenelläkään ei ollut varaa sitä ostaa.

Neljäs sinetti 6:7-8

Neljännen sinetin murtuessa esiin nousee kaikista ratsastajista kauhein, Kuolema ja sen perässä Tuonela. Mitä tämä merkitsee, ei käy tarkoin selväksi. Joka tapauksessa kuolema korjaa jollakin tavoin runsasta satoa. Tämänkin ratsastajan valta on sittenkin tarkoin rajattu.

Viides sinetti 6:9-11

Viides sinetti vie aivan lopunajan kynnykselle. Se tuo esiin uuden joukon, sen, joka oli menettänyt henkensä Karitsan takia. Marttyyrit ovat Jumalan valtaistuimen alla, aivan lähellä Kaikkivaltiasta. He rukoilevat Jumalaa kärsivien veljiensä ja sisartensa puolesta ja pyytävät Herraa jo lopettamaan maailmanhistorian, pitämään viimeisen tuomion ja kostamaan kristittyjen vainon. Jumalan omia lohdutetaan ja rauhoitetaan: Kaikki tämä tulee tapahtumaan, mutta ei vielä. Vielä on joidenkin tultava pyhiksi veritodistajiksi.  Käy selväksi, että todistajien henki on Jumalalle kallis ja että heidän kuolemansa on tarkkaan luettu. Kun luku on täysi, loppu on tulossa.

Kuudes sinetti 6:12-17

Kuudes sinetti vie tapahtumat radikaalisti eteenpäin. Nyt maailmat järkkyvät ja kaikille käy selväksi, että loppu on tullut. Tästä järkyttyneenä maailman mahtimiehet pakenevat kauhuissaan Jumalan katsetta ja Karitsan vihaa. On tultu viimeisen tuomion hetkeen. Tästä jatkaa eteenpäin seitsemäs sinetti ja sen esiin kutsumat seitsemän pasuunaa. Sitä ennen kuitenkin kuvataan Jumalan omien joukko, joka on vihdoinkin päässyt rauhaan kaiken verenvuodatuksen ja vainon alta.

Seitsemän sinetin antama kuvaus maailmanhistoriasta ei siis ole sellainen, jonka äärellä me voisimme sijoittaa paikalleen valtakunnat ja diktaattorit. Sen sijaan se antaa selvän kuvan tästä maailmasta ja sen kohtalosta. Maailma on pimeyden ja eksytyksen vallassa. Täällä riehuvat sodat ja taistelut. Kaikkien niiden keskellä pitää kuitenkin Kaikkivaltias lujasti kiinni maailman ohjaksista. Kerran tulee viimeisen tuomion aika. Sitä odottavat ne, joiden ainoa turva on uhriksi teurastetun Karitsan lunastusveri. Sitä kauhistuvat ne, jotka ovat eläneet elämänsä ilman Jumalaa, sillä viimeisen hetken tullessa ei missään ole pakopaikkaa Jumalan ja Karitsan katseelta.