Hermaan Paimen (Johdanto, Heikki Koskenniemi)

Johdanto tekstiin teoksesta Apostoliset isät, suom. Heikki Koskenniemi (Suomalaisen teologisen kirjallisseuran julkaisuja 168; Jyväskylä 1989 [1975])

Vanhan kirkon aikana paljon luetun ja arvossapidetyn Paimenen , kirjoittaja on meille muuten täysin tuntematon henkilö. Voimme päätellä, että hän ei kuulu kirkon säännöllisissä viroissa oleviin opettajiin. Yhteiskunnallisesti hänen syntyperänsä on alhainen eikä hänen kirjallinen kykynsäkään ole kovin loistava. Hän lienee ollut pikkuliikemies, joka tunsi elämää ja oloja maailmassa ja kirkossa monelta kannalta Rooman valtakunnan pääkaupungin näkökulmasta. Näyt, joita hän sai pitkähkön ajan kuluessa, pakottivat hänet esiintymään julkisuudessa. Tuloksena tästä oli Paimen, apokalyptinen kirja, jossa Hermas kertoo näkynsä ja esittää sanomansa. Näyt hän sai alkuun Kirkkoa edustavan iäkkään naishahmon, sitten paimenen hahmossa esiintyvän enkelin toimiessa välittäjänä.

Kirjaa ei ole helppo ajoittaa. Itse tekstissä tarjoaa ainoan kiinnekohdan 4:3, missä mainitaan Kleemens seurakunnan edustajana ulos päin. Tällä tuskin voidaan tarkoittaa ketään muuta kuin Rooman piispaa (vrt. johdantoa 1 Kleemensin kirjeeseen). Toisaalta kuitenkin ns. Canon Muratori, vanhan kirkon ajantiedon kannalta tärkeä lähde, sanoo: "Äskettäin, meidän päivinämme, Hermas on kirjoittanut Paimenteoksen hänen veljensä piispa Piuksen istuessa Rooman kaupungin piispanistuimella." Pius I:n piispankausi oli n. 140-150. Jos tämä tieto pitää paikkansa, voimme hyvin ymmärtää Hermaan arvonannon Roomassa. Ajoitus sen sijaan tuottaa jonkin verran lisävaikeuksia. Ehkä kuitenkin voidaan ottaa huomioon, että teos on aivan ilmeisesti saanut syntynsä pitkän ajan kuluessa. Näin ollen Paimenen alku voisi juuri ja juuri sijoittua v.n 100 paikkeille ja sen päätös ilmoitusten yhä jatkuttua voisi olla ollut Pius I:n pontifikaatin aikana.

Hermasta on pidetty myös kanonisena, siis Pyhän Raamatun kirjoitusten vertaisena. Näin Eirenaios, Tertullianus (alkuun), Kleemens Aleksandreialainen ja Origenes. Selitys tähän on siinä, että Paimenen tekijäksi otaksuttiin Paavalin Room. 16:4 mainitsemaa Hermasta. Tämä olettamus, joka loisi muodollisen kosketuksen apostolien ikäpolveen, ei voi kuitenkaan pitää paikkaansa.

Hermaan Paimen kuuluu sisäisen todistusaineksenkin puolesta selvästi 2. vuosisadalle. Sen taustalla on kirkon huomattava kasvu ja siinä paikoitellen ilmenevä uskon ja elämän herpaantuminen. Kristittyjen vainot kuuluvat myös teoksen taustaan. Se että yksinvaltainen piispuus ei vielä esiinny täysin kehittyneenä, estää ajoittamasta Paimenta vuosisadan alku puolta myöhemmäksi, samoin se seikka että gnostilaisuuden vaara ei tule huomioon eikä montanolaisuuden esiintymisestä näy jälkiä.

Sanoma joka Hermaalla on välitettävänä ja joka hallitsee koko kirjan sisältöä alusta loppuun, on kehotus kääntymykseen. Monet kristityt ovat langenneet elämään syntisesti kasteensa jälkeen. Nyt Herra ilmoittaa Hermaan välityksellä, että vielä on tilaisuus kääritymykseen. Näyt palvelevat tätä tarkoitusta.

Paimen jäsentyy kolmeen osaan: näkyihin, joita on viisi, kah1 teentoista käskyyn ja kymmeneen vertaukseen. Jaottelu on osittain vain ulkokohtainen, sillä käskytkin sisältävät ilmestyksiä ja vertaukset ovat jatkoa näkyihin. Mahdollisesti erinimiset osat vastaavat kirjan eri syntyvaiheita.

Uskonopilliselta kannalta Paimen on sekava, jopa poiketen olennaisissa kohdissa terveen opin muodosta. Kuitenkin se tarjoaa meille silmäyksen kirkon elämään syntyaikanaan näkökulmasta, joka on ainutlaatuinen. Kirjoittajan vilpitön hätä sekä omasta sielustaan että varsinkin seurakunnan tilasta puhuttelee myös lukijaa.

Hermaan teksti on säilynyt jälkimaailmalle pitkään pääasiassa latinalaisena käännöksenä. Kuuluisa Codex Sinaiticus, joka löydettiin 1859, toi monen muun tekstin ohella päivänvaloon myös  suuren osan Hermaan Paimenta kreikankielisenä Cl-31:6). Hieman sitä ennen oli jo löydetty toinen kreikkalainen Hermas-käsikirjoitus Athos-vuorelta (G. Athous, 15. vs), Siitä saatiin tosin luotettava julkaisu vasta myöhemmin, 1888 (Tischendorfin editio 1876). Lisäksi on tullut huomattava määrä Egyptistä löydettyjä kreikankielisiä papyrustekstejä. Kirjan loppu luvusta 107 alkaen on kuitenkin meille tuttu vain latinankielisenä.

Paimenen sisällys on seuraava.

Näyt

I. näky. Hermas saa ilmestyksen. Nainen joka ilmaisee olevansa Kirkko kehottaa häntä parannukseen omista ja perheensä synneistä.

II. Vuotta myöhemmin Hermas saa naiselta kirjasen jäljennettäväksi ja edelleen annettavaksi. Se sisältää kehotuksen parannukseen.

III. Tornin rakentaminen. Kuusi nuorukaista ja suuri joukko muuta väkeä rakentaa tornia, jonka selitetään merkitsevän Kirkkoa, ja heillä on apunaan seitsemän neitoa. Rakennukseen käytetään erilaisia kiviä; toisia hylätään ja viskataan pois.

IV. Hirvittävä peto, tuleva vainon merkki. Morsiameksi kaunistettu neito, Kirkko.

V.Paimen, kääntymyksen enkeli, ilmestyy Hermaalle ja lupaa jäädä hänen luokseen antamaan hänelle käskyt ja vertaukset ja vahvistamaan häntä.

Käskyt

I. käsky. Usko Jumalaan ja pelkää häntä.

II. Ole vilpitön ja viaton.

III. Rakasta totuutta.

IV. Miten puhtautta on noudatettava avioliiton alalla.

V. Ole kärsivällinen ja hillitse itsesi.

VI. Vanhurskaus ja vääryys; vanhurskauden ja vääryyden enkelit.

VII. Pelkää Herraa. Älä pelkää Perkelettä.

VIII. Tee hyvää ja vältä pahaa.

IX. Vältä epäröintiä.

X. Älä murehdi.

XI. Väärät profeetat.

XII. Vältä pahaa himoa; anna sydämesi täyttyä kaikesta hyvästä.

Vertaukset

I.vertaus. Kristityn asema muukalaisena maailmassa. Varojen oikea käyttö.

II. Jalava ja viiniköynnös: rikas ja köyhä.

III. Lehdettömät puut talvella: kristityt tässä maailmanajassa

IV. Tulevassa maailmanajassa kristittyjen hedelmä tulee näkyviin.

V. Mitä oikea paasto on. Viinitarha, joka uskottiin hyvän orjan hoitoon.

VI. Kaksi erilaista paimenta; hekuman enkeli ja kääntymyksen enkeli.

VII. Rangaistuksen enkeli.

VIII. Valtava pajupuu, josta otetaan oksia: Kirkko ja ja sen erilaiset jäsenet.

IX. Torninrakennus (II näky) uudessa, seikkaperäisemmässä muodossa. Kaksitoista vuorta, niiden keskellä kallio, siinä portti ja torni. Rakennustyössä kuusi miestä ja kaksitoista neitoa (78--81). Tauko työssä: tornin herra tulee tarkastukselle (82-83). Paimen koettelee erilaisia kiviä (84-86). Hermas yöpyy torninrakennuksella (87-88). Paimen selittää Hermaalle rakennuksen yksityiskohdat (89-93). Mitä kaksitoista vuorta merkitsevät (94-106). Mitä eri paikoista peräisin olevat kivet ovat (l07-108). Muuttakaa mielenne niin kauan kuin torni vielä on rakenteilla (109-110).

X.Hermas saa kehotuksen pysyä käskyissä ja rohkeasti julistaa kääntymystä. Hänen tulee puhdistaa kotinsa ja hänelle luvataan tueksi puhtaita neitoja, hyveitä, asumaan siellä hänen luonaan.

Suomennoksessa Hermaan luvut on merkitty alusta loppuun asti juoksevilla numeroilla 1-114. Koska kuitenkin yleisesti viitataan myös Hermaan näkyihin, käskyihin ja vertauksiin (Vis., Mand., Sim.) vanhan numeroinnin mukaan, millä järjestelmällä täytyy edelleenkin katsoa olevan hyvät puolensa, on tämänkin järjestelmän numerot otettu suomennokseen mukaan. Ne löytyvät marginaalista. Siten esim. Herm. 48,2 = Herm. Mand. XII, 5, 2.

II.