Abraham, Jumalan valitsema

Koko maailma vai yksi ihminen?

Tavallinen raamatunlukija ei välttämättä osaa ymmärtää sitä valtavaa merkitystä, mikä Abrahamilla on ensin Vanhassa ja sitten Uudessa testamentissa. Nyt syvennymme aihepiiriin, jolla on hyvin paljon annettavana.

Ihmiskunta ja yksi kansa

Ensimmäisen Mooseksen kirjan luvut 1-12 antavat tärkeän jäsennysohjeen koko Raamatulle. Luvut 1-11 puhuvat koko ihmiskunnasta. Luvussa 12 aletaan puhua yhdestä kansasta, Israelista. Tämä ero on todella merkittävä ja se auttaa hahmottamaan koko Raamatun kokonaisuutta.

Raamatun alkuluvut kertovat siitä, miten hyvä Jumala loi maailman ja miten hän loi kaiken hyväksi, myös ihmisen, jonka tehtävä oli vallita luomakuntaa. Ihminen kuitenkin lankesi syntiin ja käänsi selkänsä Jumalalle. Hänet ajettiin pois paratiisista, ja synti vain lisääntyi: Ensimmäiseksi joudutaan kertomaan siitä, miten veli tappaa veljensä. Tämän jälkeen synti vain lisääntyy edelleen ja herättää Jumalan vihan. Nooan aikana Jumala hävittää siksi koko ihmiskunnan muutamaa ihmistä lukuun ottamatta. Tämäkään ei kuitenkaan poista ihmiskunnasta syntiä. Se on juurtunut ihmiseen niin pahasti, että kun ihmiskunta yhdistää voimansa, se uhmaa Jumalaa. Baabelin torni (1. Moos. 11) on tärkeä osoitus siitä, mihin Jumalasta luopunut ihmiskunta pyrkii. Sen tuloksena Jumala sekoittaa ihmisten kielen, mikä heikensi ihmiskunnan yhtenäistä voimaa.

Näiden alkulukujen jälkeen Raamattu kertoo, miten Jumala alkoi puhua yhdelle ihmiselle. Hän loi lapsettomasta muukalaisesta ensin perheen, sitten suvun, sitten heimon ja sitten kansan. Hän siis ei puhunut koko laajalle ihmiskunnalle, vaan yhdelle kansalle. Sen keskuudessa hän ilmoitti tahtonsa. Sen parissa seurasivat toisiaan patriarkat, profeetat ja kuninkaat. Tuli vielä aika, jolloin hän lähestyi koko ihmiskuntaa. Oli valmistautumisen aika, ja Jumala valmisti tien koko maailman pelastukselle nimenomaan Israelin parissa. Paljon virtasi kuitenkin vettä Lähi-Idän suurissa joissa ennen kuin seurasi Baabelin kieltensekoituksen korjaava hetki ja helluntain kieli-ihme vei Kristuksen evankeliumin kaikille kielille.

Abrahamin kutsuminen on siis ratkaiseva hetki. Juuri tästä hetkestä alkaen maailmassa oli kahdenlaisia ihmisiä, Abrahamin jälkeläisiä ja pakanoita. Kaikki lupaukset kuuluivat Abrahamin jälkeläisille, pakanat olivat niistä osattomia. Ja samalla koetamme hahmottaa myös Jumalan suurta suunnitelmaa – vaikka tämä asetelma kesti muutaman vuosituhannen, se oli sittenkin vain väliaikainen. Mutta juuri jaottelu Abrahamin perillisiin – Jeesuksen aikana juutalaisiin – ja pakanoihin kuuluu koko Raamatun perusasioihin ja sen ymmärtäminen avaa myös Uuden testamentin tuoreesti ja uudella tavalla.

Miten voit tuntea Jumalan?

Jumala siis puhui ensin koko ihmiskunnalle, mutta lähti ihmiskunnan syntisyyden vuoksi uudelle tielle ja alkoi puhua yhdelle ihmiselle ja yhdelle kansalle. Juuri tähän liittyy uskomme kannalta ratkaiseva asia: Miten opimme tuntemaan oikean, elävän Jumalan? Syvennymme nyt siihen, että ensin juutalaisuus ja sen jalanjäljissä kristinusko ovat ilmoitususkontoja. Uskomme ei perustu järkevään päättelyyn, vaan Jumalan ilmoitukseen.

Nyt esille nostetun kysymyksen merkitystä ei voi korostaa kylliksi. Perinteinen kristillinen opetus puhuu siitä, miten Jumala on toisaalta salattu Jumala, toisaalta itsensä ilmoittanut Jumala. Tällä hetkellä länsimaisten kristittyjen valtavirta hylkää itsensä ilmoittaneen Jumalan ja etsii salattua Jumalaa – eikä löydä todellista Jumalaa, vaan nipun omia ajatuksiaan.

Senkin jälkeen kun Jumala alkoi puhua Abrahamille ja hänen suvulleen, muiden kansojen ihmiset tunsivat jonkin korkeamman voiman olemassaolon. Uuden testamentin mukaan (Ap.t. 17) ihmiset yrittävät hapuilemalla löytää heiltä kadoksissa olevan Jumalan. Nimenomaan Roomalaiskirjeen ensimmäinen luku antaa kuitenkin lohduttoman arvion: Ihmiskunta on kääntänyt selkänsä Jumalalle ja Jumala on kääntänyt siksi selkänsä ihmiskunnalle. Sen vuoksi ihmiskunta on hylätty elämään synnissä ja tulee lopulta saamaan rangaistuksensa viimeisellä tuomiolla.

Maailma on siis pimeyden vallassa eikä täällä yksikään voi oppia tuntemaan Jumalaa muuten kuin katsomalla hänen ilmoitustaan. Juuri siksi on tärkeä nähdä suuri käännekohta: Jumala puhuu Abrahamille ja kertoo hänelle tahtonsa. Ilmoitus täydentyy ajan myötä: Mooses saa oman ilmoituksensa, samoin satoja vuosia myöhemmin profeetat. Kristillisen uskon mukaan kaikki kulkee kohti hetkeä, jolloin aika täyttyy ja Jumalan Poika syntyy ihmiseksi lunastaakseen kaikki maailman kansat – ja nyt Jumala siis puhuu taas koko ihmiskunnalle.

Vain harva ymmärtää enää, että kristinusko on ilmoitususkonto. Itsensä ilmoittaneen elävän Jumalan tilalle on pitkälti astunut salatun Jumalan etsiminen. Ilmoituksen sivuuttaminen johtaa eksymiseen, sillä Jumala on tavattavissa vain siellä, missä hän itse haluaa lähestyä ihmistä. Uskomme ei perustu järkevään päättelyyn, ei hengelliseen tunnelmointiin, ei oman sydämen sanomisiin eikä enemmistöpäätöksiin. Se perustuu Jumalan ilmoitukseen, Raamattuun. Tämän uskon luterilaisen kirkkomme tunnustuskirjat muotoilevat näin:

Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että Vanhan ja Uuden testamentin profeetalliset ja apostoliset kirjoitukset ovat ainoa sääntö ja ohje, jonka mukaan kaikki opit ja opettajat on koeteltava ja arvioitava. Kirjoitettu on: ”Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun teilläni” (Ps. 119.) Pyhä Paavali sanoo: (Gal. 1:8) ”Vaikka tulisi taivaan enkeli ja julistaisi toisin, hän olkoon kirottu” (Yksimielisyyden ohje).

Oman kirkkomme tunnustus on siis hyvin selkeä. Toinen asia on, että liitoksissaan tutiseva kansankirkkomme on pitkälti luopunut tunnustuksestaan. Mutta se on toinen asia.

Kokonaisuus hahmottuu

Nyt hahmottuu siis koko Raamatun kokonaisuus ja siitä muodostuu Jumalan rakkauskirje langenneelle maailmalle. Jumala loi ihmisen, jonka käänsi selkänsä hänelle lankesi syntiin. Synti vain lisääntyi, ja Jumala käänsi selkänsä ihmiskunnalle – mutta vain ajaksi. Hän kutsui Abrahamin ja loi hänestä itselleen kansan. Tämän kansan parissa hän ilmoitti itsensä ja valmisti lunastuksen. Kun aika oli täytetty, Jumalan Poika syntyi ihmiseksi ja Jumala teki hänessä rauhan ihmiskunnan kanssa. Jumala ja ihmiskunta eivät ole enää selät vastakkain. Abrahamista alkanut hento lanka on pujottautunut halki pitkän historian ja vahvistunut lujaksi pelastusköydeksi.

Abrahamista apostoleihin ja siitä meihin asti ja eteenpäinkin kulkee Jumalan avaama polku, ainoa tie hänen luokseen