Islam ja Raamattu - millainen on haasteemme?

Kohtaamme kirkon työssä yhä enemmän muslimeja. Osa heistä on kiinnostuneita uskostamme, osa kääntää sille päättäväisesti selkänsä. Molemmilla saattaa olla sama asenne Raamattuun. Islam merkitsee meille tältä osin haastetta, johon meidän täytyy valmistautua.

Useimmat muslimit ovat aivan islamin alkuajoista lähtien suhtautuneet myönteisesti monoteistisiin uskontoihin. Vaikka uskomme on heidän mielestään puutteellinen, sekä juutalainen että kristitty ovat muuta kuin epäjumalien palvelijat. Molemmat kuuluvat lisäksi ”kirjan kansaan”, koska molemmilla on pyhä kirjansa. Islamin näkökulmasta Jumala on ilmoittanut itsensä ensin juutalaisten parissa, sitten kristittyjen parissa ja viimeiseksi Muhammedille. Tämä viimeinen ilmoitus on kirkkain, täydellinen ja lopullinen. On sanottu, että juutalainen kulkee tietään hevospelillä, kristitty Ladalla ja muslimi Mersulla. Ladallakin pääsee, mutta järkevä vaihtaa parempaan.

Koraanin asema on islamissa ehdoton ja koskematon. Sen tai Muhammedin pilkka loukkaa jokaista hurskasta muslimia syvästi. Koraanin sanomasta ei neuvotella: Se on Allahin, suuren jumalan ilmoitus. Kristityn on hyvä muistaa, että ihmisen uskonnon pilkkaaminen ei palvele mitään hyvää asiaa. Siitä huolimatta on hyvä valmistautua vastaamaan muutamiin Raamattua koskeviin väitteisiin.

Monta evankeliumia – miten ne on valittu?

Merkittävimmän meitä kohtaavan haasteen esittävät yhdessä muslimit sekä (osittain) tietyt kriittiset tutkijat. Tämä haaste tulvii eteemme myös filmeissä ja kirjallisuudessa. Sen mukaan evankeliumit eivät anna oikeaa kuvaa Jeesuksesta. Oikea Jeesus oli erilainen, ja hänestä kertoivat muut, nyt kadonneet tai hävitetyt evankeliumit. Sen sijaan Kirkko valitsi 300-luvulla neljä Raamattuun otettua evankeliumia ja vääristi lisäksi niiden tekstin kopioidessaan niitä uudelleen. Muslimin kannan mukaan juutalaiset ovat vääristäneet Vanhan testamentin samoin kuin Kirkko on vääristänyt evankeliumit, ja totuus Jumalan ilmoituksesta on löydettävissä Koraanista.

Raamattua tieteellisesti tutkivat ovat monta vuosisataa väitelleet siitä, missä määrin evankeliumien Jeesus muistuttaa historiallista Jeesus Nasaretilaista. Lisäksi on aina tiedetty, että oli olemassa myös muita evankeliumeja kuin meidän tuntemamme neljä, ja joidenkin mielestä muut evankeliumit ovat tallentaneet alkuperäisen kristinuskon.

Tähän haasteeseen olemme melko tottuneita vastaamaan: Markuksen evankeliumi on kirjoitettu 30-40 vuotta Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen ja muut 20-30 vuotta sen jälkeen. Jos haluat nykyään etsiä tietoa 30-40 vuoden takaisista asioista, et joudu kovin suuriin vaikeuksiin. Lisäksi erityisesti apostoli Paavalin tallentamat perimätiedon katkelmat ehtoollisesta ja ylösnousemuksesta (1. Kor. 11 ja 15) vievät meidät aivan ensimmäisten kristittyjen pariin. Sen sijaan muut evankeliumit, joista on säilynyt mainintoja ja mahdollisesti palasia, ovat sata vuotta näitä nuorempia. Vain ns. Tuomaan evankeliumilla on merkitystä historiallisen Jeesuksen tutkimuksessa.

Kirkko valitsi Raamatun kirjat, mutta valintaprosessi on erilainen kuin monet kuvittelevat. Käytännössä apostolien kirjoituksia alettiin lukea varhain ja pyhien kirjoitusten kokoelma vakiintui nopeasti, ilmeisesti vuoden 150 vaiheilla. Tiettyä horjuvuutta oli muutaman kirjan kohdalla, joita ei oltu käsitelty koko Kirkon alueella (Jaak. ja Ilm.) sekä toisista syistä Heprealaiskirjeen kohdalla. 300-luvulla Kirkko vain totesi sen, mikä oli ollut vakiintunutta jo kauan. Jokainen ymmärtää, että vapaasta valinnasta ei voinut tässä vaiheessa olla puhettakaan – yksikään kirja ei muutu pyhäksi eikä epäpyhäksi kirkolliskokouksen päätöksellä. Jos et usko, kokeile vaikka viime sunnuntain Helsingin Sanomien numerolla.

Käsikirjoitukset

Kaikki antiikin aikana kirjoitetut kirjat (myös Koraani ja Uuden testamentin kirjat) ovat säilyneet meille kopioina ja kopion kopioina. Monista antiikin mestariteoksista on olemassa muutama harva tai ehkä vain yksi säilynyt käsikirjoitus. Eri kopioita vertailemalla tutkijat muodostavat hyvinkin varman käsityksen siitä, miten teksti on alun perin kuulunut. Uuden testamentin kirjoista meillä on valtava määrä käsikirjoituksia, jotka ovat peräisin eri ajoilta ja eri seuduilta. Jos joku vaikkapa Kreikassa asunut olisi halunnut väärentää vaikkapa Markuksen evankeliumin tekstin, tehtävä olisi ollut toivoton. Samat muutokset olisi pitänyt tehdä myös Palestiinassa, Egyptissä ja Italiassa käytettyihin lukemattomiin käsikirjoituksiin. Todellisuudessa tiedämme hyvinkin tarkoin, miten Markus on aikanaan tekstinsä kirjoittanut, eivätkä erimielisyydet koske ydinasioita.

Eli siis:

Liikumme varmalla pohjalla, kun sanomme, että käsissämme olevat neljä evankeliumia ovat vanhimmat ja luotettavimmat tuntemamme kuvaukset Jeesuksesta. Lisäksi tiedämme varsin tarkoin, miten ne on aikanaan kirjoitettu eikä Kirkko ei ole voinut niitä väärentää