Eilen kirkolliskokouksen täysistunto käsitteli viikon selvästi eniten tunteita herättävää kysymystä. 44 kokousedustajaa oli tehnyt aloitteen, jossa piispoja pyydetään valmistelemaan samaa sukupuolta olevien vihkimistä. Asiaa oli käsitelty perustevaliokunnassa, jossa istun, ja nyt se eteni täysistuntoon.

Aloitteen ja sen etenemisen ymmärtäminen vaatii harvinaisen paljon kirkollisen hallinnon kiemuroiden ymmärtämistä. Iso kuva on selvä: Samaa sukupuolta olevien vihkiminen vaatii kirkolliskokouksessa kolmen neljäsosan enemmistöpäätöksen eikä sitä tässä salissa ole.  Piispojen parissa otaksutaan olevan asialle enemmän myönteisyyttä ja siksi asiaa halutaan työntää nimenomaan sinne. Hienojakoisempaa tarkastelua sitten harjoittaa se, joka on siitä kiinnostunut. Koetan tässä selvitellä tilannetta niin kuin sen näen.

Aloite pyrki saamaan hyväksytyksi sen, mikä torjuttiin selvin sanoin viime nelivuotiskaudella. Lähes puolet allekirjoitti aloitteen ja lähes puolet, minä mukaan lukien, oli vuosi sitten sitä mieltä, että se pitää hylätä heti.  Samaa asiaa ei kannata selvittää heti uudelleen eikä piispoilla ole oikeutta antaa kirkon opin vastaisia ohjeita.  Koska aloitteen välitön hylkääminen on hyvin poikkeuksellista ja se on tapahtunut vain kahdesti viimeisen kymmenen vuoden aikana, asia eteni äänestyksen jälkeen perustevaliokuntaan.

Perustevaliokunta käsitteli asiaa pitkään ja se oli odotetusti erimielinen. Sen enemmistö muokkasi aloitetta, mikä on poikkeuksellista: Se ei pyytänyt piispainkokoukselta esitystä samaa sukupuolta olevien vihkimisestä, mutta antoi asian tiedoksi piispainkokoukselle pyysi sitä jatkamaan aiemmin alkamaansa asian käsittelyä.  Vähemmistö, johon kuuluin, jätti eriävän mielipiteensä ja esitti aloitteen hylkäämistä ja pyysi piispoja vaalimaan yhteyttä eri tavoin ajattelevien kesken.

Hävisimme äänestyksen 59-43 ja asia etenee piispainkokoukseen. Äänestyksen merkitys on lähinnä symbolinen, koska piispainkokous olisi voinut ottaa asian käsittelyyn oma-aloitteisestikin. Moni jatkokäsittelyä puoltanut lisäksi torjuu samaa sukupuolta olevien vihkimyksen.  Voimasuhteet ovat varmaan suurin piirtein tasan eikä kolmen neljäsosan enemmistöstä ole tämän kirkolliskokouksen aikana puhettakaan. Siitä huolimatta asia laitettiin edelleen raksuttamaan kirkon hallintokoneistossa.  Laulamme siis jatkossakin samaa veisua.  Yhä tärkeämmäksi muodostuu kysymys, ketkä asettuvat ehdolle syksyn seurakuntavaaleissa.