Tämänkertainen kirkolliskokousviikko käynnistyy hyvin poikkeuksellisissa oloissa. Kirkolliskokoushan kokoontuu yleensä kahdesti, viikoksi toukokuussa ja toiseksi marraskuussa. Koronaviruksen vuoksi toukokuun kokousviikko siirrettiin elokuulle. Nyt siis nelivuotiskautensa alkava joukko istuu salissa tavallista väljemmin ja pitää kasvomaskeja, syö ruokalassa määrätyillä paikoilla ja jättää pois suuren määrän oheistoimintoja. Tästä tulee mielenkiintoinen viikko.

Tämän nelivuotiskauden aikana pitäisi tehdä suuria ratkaisuja ja alkaa lopulta kohdata tosissaan kirkon kriisiä. Vastaavasti esille tulee varmaan useita ehdotuksia, jotka ovat omiaan pahentamaan kirkon kriisiä. Näihin sisältökysymyksiin palaan seuraavissa päivityksissä.

Ensimmäisenä päivänä kirkolliskokous järjestäytyy. Sen puheenjohtajana on virkansa puolesta arkkipiispa, mutta varapuheenjohtajien vaalissa tutkaillaan salin voimasuhteita. Täysistunnon puheenjohtajan tehtävä on hyvin haastava ja se vaatii paljon kokemusta. Sitä saa joko poliittisessa elämässä tai vaikkapa yliopistojen hallinnossa. Kaikki nyt esillä olevat nimet ovat perusteellisesti julkisessa elämässä marinoituja.

Ensimmäinen vaali ratkesi selvästi. Mikkeliläinen Seija Kuikka jatkaa ensimmäisenä varapuheenjohtajana ja valtakunnan politiikasta tuttu Ulla-Maj Widerroos jäi kakkoseksi. Niukemmalla erolla mutta kuitenkin selvästi valittiin toiseksi puheenjohtajaksi Pertti Rajala ja Jouko Jääskeläinen jäi hopealle.