Filon Aleksandreialainen - oppinut diasporajuutalainen

Filon Aleksandreialainen - oppinut diasporajuutalainen

Filon Aleksandreialainen - oppinut diasporajuutalainen

Egyptin Aleksandriassa syntynyt ja kasvanut Filon jätti jälkeensä laajan kirjallisen tuotannon. Tutkijalle se on aarrekammio



Lähes kaikki mitä Filonista tiedetään, perustuu hänen omaan tuotantoonsa.  Se on laaja ja sisältää useita kiinnekohtia kirjailijan aikaan.  Paljon jää kuitenkin arvailujen varaan ja siksi yleistajuisetkin artikkelit poikkeavat toisistaan huomattavasti.


  Filon oli näkemässä Caligulan ajan järkyttävät juutalaisvainot v. 38 jKr ja hän osallistui juutalaisten keisarin luokse saapuneeseen lähetystöön 39/40.  Tuohon aikaan hän on ollut jo iäkäs. Hän mainitsee tapahtumat vuosilta 12 ja 47 jKr.  Filonin voidaan siis arvioida synty-neen 20-15 eKr ja kuolleen n. 50.  Hän kuului vaikutusvaltaiseen ja rikkaaseen perheeseen.  Filonin veljenpoika Tiberius Iulius Alexander luopui Josefoksen mukaan juutalaisuudesta (mitä se tarkoitti?), toimi Juudean prokuraattorina 46-48 ja Egyptin prefektinä 66-70.  Filon itse suhtautui hyvin ankarasti uskosta luopumiseen.



Tuotanto


Seuraava esitys ei ole yritys luokitella kattavasti Filonin laajaa tuotantoa, vaan antaa esi-merkkejä erilaisista teoksista.


   a)  Monet Filonin teokset ovat uudelleen kirjoitettua VT:n ajan historiaa.  Tällä tavalla oli Filonin aikana jo vanhat perinteet.  Jonkun kirjoittaessa vapaasti uudelleen hänelle pyhän tekstin on mielenkiintoista tarkastella, mitkä asiat nyt painottuvat, mitkä jäävät kokonaan pois ja mitkä muuttuvat toisiksi.  Nämä näkökulmat ovat erityisen mielenkiintoisia Filonin kirjoittaessa varsin vapaasti kansansa suurmiehistä (De Abrahamo, De Iosepho, De vita Mosis).


   b)  Joidenkin teosten funktio on opetus.  Mielenkiintoista on lukea läpi teokset De Decalogo (yksi kirja) ja De specialibus legibus (4 kirjaa). Näistä ensimmäinen käy Kymmenen käskyä läpi suppeasti, toinen käsky käskyltä merkittävästi laajemmin.  Opettamisen perinne on siis samantapainen kuin myöhemmin Kirkossa, meille tutuimmassa muodossa Lutherin Vähässä ja Isossa katekismuksessa.


   c) Quaestiones et solutiones in Genesin (3 kirjaa) kulkee sekin vanhassa opetusperinteessä, jonka muoto on peräisin oppineilta Homeroksen selittäjiltä: Ensin esitetään tekstin aiheuttama ongelma ja sen jälkeen siihen annetaan vastaus.  Juutalaiset olivat käyttäneet samaa muotoa omien kirjojensa selittämiseen jo kauan, mutta Filonin teos on laajin meille säilynyt tämän lajin edustaja.


   d) Ehkä nykyajan lukijalle helpointa Filonia ovat hänen oman aikansa juutalaisten tilan-teesta kertovat In Flaccum ja De legatione ad Gaium.  Näissä Filon kertoo antisemitistisen vihan roihahtamisesta Aleksandreiassa ja kaupungin juutalaisten keisarin luo lähettämästä lähetystöstä, jossa hän oli itse mukana.


   e) Muutamassa kirjassa Filon asettaa juutalaisen uskon kreikkalais-roomalaisen kulttuurin kontekstiin.  Näissä käy ilmi hänen valtava oppineisuutensa.  Teoksessa De aeternitate mundi hän käy läpi eri kreikkalaisten filosofien käsityksiä siitä, mistä maailma on peräisin ja miten sille tulee käymään.  Tässä ja muissa teoksissa Filon lainaa luontevasti ja asiantuntevasti suurta määrää kreikkalaisia filosofeja esisokratelaisista hellenistisen kauden suuriin opettajiin.  Tutkimuksessa on pitkään kiistelty siitä, missä määrin Filon ammentaa juutalaisuudesta ja missä määrin kreikkalais-roomalaisesta kulttuurista.  Yksiselitteistä on ainakin se, että hän tunsi kreikkalaisia ajattelijoita laajan oman lukeneisuutensa perusteella eikä käsikirjoista.  Tämän hetken tutkimuksessa  Filonin kreikkalainen tausta painottuu voimakkaammin kuin ennen.


Filonin laaja tuotanto merkitsee mahdollisuutta kurkistaa yhden oppineen juutalaisen ajatusmaailmaan.  Sadoilla hänellä säilyneillä sivuilla (painosivuista riippuen 1000 – 3000 sivua) hän käsittelee yksityiskohtaisesti monia tärkeitä aiheita.  Tämän lisäksi hän tulee pu-huneeksi monesta asiasta ohimennen.  Näin hän antaa kuvan omasta arvomaailmastaan, jon-ka voi ajatella heijastavan laajemminkin Aleksandreian juutalaisten uskoa hänen aikanaan.  Näistä poimin muutamia esimerkkejä.


   a) Filon on kuuluisa allegorisesta raamatunselityksestään.  Sen taustalla on sofistien ja stoalaisten  tapa selittää Homerosta (esimerkkinä alla vertaus Abrahamista, Saarasta ja Haga-rista). Tarkkaan ottaen allegorisesta raamatunselityksestä  on erotettava omaksi lajikseen typologinen selitys, jota sitäkin Filon käyttää: Kirja Exodus on nimetty erinomaisesti, koska koko Jumalan ihmisen elämä on olemukseltaan lähtemistä pois Egyptistä eli himojen vallasta (De posteritate Caini 155-157).  Exodus-kaava on Filonille tämän kaavan mukaisesti toistuva opettamisen malli: Niin kuin vesilähteellä Mooseksen siihen heittämä juuri teki veden makeaksi, niin Jumalan Viisaus poistaa sielulta katkeruuden ja tekee kaiken makeaksi (De migratione Abrahami 36-37). 


   Filon käsittelee kreikkalaisen sivistyksen merkitystä teoksessaan De congressu quaerandae eruditionis causa.  Tässä Filon käyttää havainnollisesti allegorista raamatunselitystä: Saara, Viisaus, oli hedelmätön ja lähetti Abrahamin saamaan ensin lapsia Hagarista, joka tarkoittaa kreikkalaista sivistystä.  Sen jälkeen kun viisas on näin saanut lapsia Hagarista eli oppinut kreikkalaista viisautta, hän voi löytää oikean, todellisen viisauden ja se löytyy pyhistä kirjoi-tuksista.  Viisas ei koskaan hylkää Hagaria, mutta muistaa, että Hagar ei saa tulla ylpeäksi: Ismael on sittenkin orja ja Iisak lapsi.


   Edelliseen liittyy se, mitä Filon ajattelee Mooseksen laista.  Se on universaali ja kaikkia ihmisiä sitova maailman järjestys (”Laki sopii maailmaan ja maailma lakiin ja laille kuuliainen ihminen on näin eläessään maailmankansalainen”, De opificio mundi 3).  Jumala on kuin suuri arkkitehti, jonka talossa ihminen liikkuu ja näkee arkkitehdin taidot (Legum allegoriae  3,97). Tästä käsin hän hakee kosketuskohtia kreikkalaiseen filosofiaan – eikä niitä löydy vähän.  Tuotannossaan Filon lainaa valtavaa määrää kreikkalaisia filosofeja, jotka hän tuntee oman lukeneisuutensa perusteella: Hän tuntee esisokratelaisia opettajia, mainitsee lähes kaikki sokratelaiset koulukunnat, ottaa kantaa moniin hellenistisen kauden filosofikouluihin ja tuntee suuren määrän sovinnaisia tarinoita filosofeista.  Filonin oma lukeneisuus tuskin jäi jälkeen esim. Lukianoksen tai Filostratoksen oppineisuudesta.  Kreikkalaisen filosofian ja erityisesti Platonin ajatusten vaikutus häneen on suuri.


   Jos Filon oli joustava etsiessään kosketuskohtia kreikkalaiseen filosofiaan, hän osasi vetää myös tiukat linjat. Näihin kuuluu mm. se että juutalaiset epäjumalanpalvelijat ja luopiot saa-vat osakseen kovan tuomion.  Kreikkalaisen maailman enemmistön elämäntavan kannalta on mielenkiintoista nähdä Filonin tiukka sukupuolietiikka:  Hän torjuu ankarasti paitsi homoseksin ja eläimiin sekaantumisen myös esiaviolliset suhteet: 


”Muiden kansojen parissa nuorten ihmisten sallitaan 14 vuotta täytettyään käyttää rajoituksetta hyväkseen jalkavaimoja ja prostituoituja ja naisia, jotka myyvät palvelujaan.  Meidän parissamme katunaisten ei sallita edes elää, vaan jokaisen tällaisen elämäntavan valinneen osa on kuolema. Siksi me emme tiedä ennen laillista avioliittoamme mistään yhtymisestä johonkin muuhun naiseen, vaan ilman mitään kokemusta mistään tällaisesta me lähestymme omia neitsyitämme yhtä puhtaina kuin hekin. Näin osoitamme, että avioliittomme tarkoituk-sena ei ole nautinto vaan laillisten lasten saaminen” (De Iosepho 40-44).


   Usein unohdettu, mutta varsin mielenkiintoinen puoli Filonin ajattelussa muodostuu hänen yliluonnollisista kokemuksistaan. Hän puhuu niistä niukasti, mutta selvästi:  Väsyneen ja haluttoman päivän keskellä tarvitaan vain yksi hetki Jumalan kanssa ja kaikki on toisin (De migratione 34-35).


Filonin tekstit on luettavissa englanninkielisinä käännöksinä. Hänen tekstinsä eivät aukea suomalaiselle lukijalle yhtä helposti kuin hänen kollegansa Josefoksen. Siitä huolimatta hän tarjoaa ahkeralle opiskelijalle tärkeän aikamatkan diasporajuutalaisen elämään Jeesuksen aikoihin.